Mielipide: Ammattilaisia korvataan keinotekoisesti työllistetyillä

Susanna Simpanen

Yleensä ajatellaan, että orjatyövoima olisi historiaa. Nykypäivän Suomessa se on jälleen läsnä verhoutuen kauniiden sanojen taakse; puhutaan työkokeilusta, työpaikalla tapahtuvasta koulutuksesta, kuntouttavasta työtoiminnasta. Vuonna 2018 Seura-lehden julkaiseman artikkelin mukaan Suomessa kaikkiaan lähes puoli miljoonaa ihmistä teki palkatonta työtä ainakin jossain kohtaa vuotta.

Jotkut perustelevat tällaisen toiminnan sillä, että sosiaaliturvan tulisi olla vastikkeellista, tai vielä ylevämmin sanottuna, osallistavaa. Totuus on kuitenkin, että työstä maksetaan korvauksena palkkaa ja sen suuruus on tarkasti määritelty eri alojen työehtosopimuksissa.

Sosiaaliturvan tarkoitus on, että ihminen selviää työttömyys- tai opiskelukaudestaan kunnes pääsee työelämään. Tilanne, jossa ihminen työskentelee sosiaaliturvalla ja selviää vain vaivoin, rinnastuu orjuuteen. Mutta nyky-yhteiskunnassahan riittää, että saadaan vain ihmiset pysymään hengissä ja tekemään ilmaistyötä. Yhteiskunta pyörii ja yrittäjät hierovat käsiään.

Omat kokemukseni liittyvät lähinnä koulujen työharjoitteluihin, viimeisimpänä kokkiopintoihin. Ravintola-alalla olen törmännyt tilanteisiin, joissa yritys suorastaan pyörii palkattomien harjoittelijoiden voimin. Parin heinolalaisen ravintolan kunniaksi voin tosin sanoa, että täällä en ole niin kokenut.

Koko nykyinen ammattikoulujärjestelmä perustuu pitkälti työpaikoilla tapahtuvaan oppimiseen ja siellä annettaviin näyttöihin. Samalla koulussa annettavan opetuksen taso on laskenut pohjamutiin, kun vastuu oppimisesta on vieritetty yrityksille. Tästä saisi kirjoitettua kokonaan oman tekstinsä.

Alun perin kuntouttavan työtoiminnan ja työkokeilun ajatuksena oli saada syrjäytymisvaarassa olevia tai jo syrjäytyneitä ihmisiä tarraamaan työelämän reunasta kiinni ja näin kuntouttaa heitä takaisin täysipainoisiksi kansalaisiksi. Pian lähti kuitenkin mopo käsistä, ja nyt ollaan tilanteessa, jossa ammattilaisia korvataan keinotekoisesti työllistetyillä. Näin saadaan kätevästi poljettua työehtoja, kun rehdin palkan sijasta tarvitsee maksaa vain kulukorvaus, vaivaiset yhdeksän euroa päivältä. Kun yhden orjan aika täyttyy, vanha ulos ja uusi tilalle.

Tilanne, jossa ihminen työskentelee sosiaaliturvalla ja selviää vain vaivoin, rinnastuu orjuuteen.

Itse sain kokea tämän karvaasti Heinolaan takaisin muuttaessani tiedustellessani kaupunginpuutarhurilta työmahdollisuuksia puutarhurille, joka on toinen ammattini. Sain kuulla, että paikkoja aukeaa harvoin ja nekin paikat täytetään tukityöllistetyillä, oletan, että tässä tapauksessa kuntouttavan työtoiminnan piirissä olevilla henkilöillä, koska kyseessä on kunnan työtehtävä.

Olisin siis alan koulun käyneenä liian hyvä kandidaatti koulutustani vastaavaan työtehtävään. Tällä tavoin toimimalla Heinolan kaupunki saa näpsäkästi työllisyystilastoja siistittyä ja vältettyä Kelan sakkomaksuja. Eikä tarvitse palkata motivoitunutta ammattilaista, hänellehän pitäisi maksaa työehtosopimuksen mukaista palkkaa, ja puutarha-alallahan palkat ovat tunnetusti suuret!

Olisikin mielenkiintoista tietää, kuinka paljon kaupunki todellisuudessa säästää tällä kyseenalaisella toiminnallaan, mikä on lopullinen hinta systeemin mädätykselle?

Keskustelu