Mielipide: Vierumäen haudattujen siirtäminen ei olisi ainoa laatuaan

Jaakko Halila

Itä-Hämeen pääkirjoituksessa 27.6. käsiteltiin jälleen Versowoodin alueelle haudattujen vuoden 1918 sodan vainajien siirtoa.

Asia on ollut esillä IH:ssä ja muissakin tiedotusvälineissä useita kertoja viimeisen 1,5 vuoden aikana. Keskustelusta on saattanut syntyä kuva, että siirto olisi lähes ainutlaatuinen. Näin ei kuitenkaan ole: Nykyisen Lappeenrannan alueella on toteutettu ainakin kaksi siirtoa, vuosina 1921 ja 1942.

Viime vuonna erään lähiomaiseni vanhempien kuolinpesää tyhjennettäessä sain luettavakseni Lappeenrannan ja Lauritsalan alueiden sos.dem. työväenliikkeen historiaa käsittelevää materiaalia. Kuvaus vuoden 1921 siirrosta on Parkkarilan työväenyhdistyksen (käsin kirjoitetusta) toimintakertomuksesta:

”Ruumiiden siirtäminen ja hautauksen järjestäminen jätettiin kunnallistoimikunnan ja omaisten tehtäväksi. Lauantaina syyskuun 17 p:nä kaivettiin sitte vainajat ylös ja vietiin hautausmaalle, jossa ne laskettiin yhteiseen hautaan, joka viranomaisten luvalla jätettiin peittämättä. Sunnuntaina 18 p:nä kello 8 aamulla lähdettiin Parkkarilan työväen talolta lippujen ja soittokunnan kanssa surukulkueessa (johon matkalla yhtyivät lappeenrantalaiset toverit) hautausmaalle. Ei koskaan ole nähty niin suuren surusaaton suuntaavan kulkuansa Lappeen hautausmaalle. Waltavan vaikutuksen teki tuo tavattoman pitkä äänetön kulkue, joka surumarssin kaihoisan säveleen tahdissa hiljalleen asteli eteenpäin. Hautausmaalle oli jo edeltäkäsin kokoontunut tuhansiin nouseva ihmisjoukko. Ruumiiden siunauksen toimitti Lappeen rovasti Alfons Lönnroth.”

Vuoden 1942 siirrosta on kuvaus Sari Tupakan 1993 ilmestyneessä kirjassa Lappeenrannan Työväenyhdistyksen rooli Lappeenrannan kunnalliselämässä 1893–1993. Siitä selviää, että siirtoa oli esitetty valtuustossa jo vuonna 1935, mutta sosiaalidemokraatit olivat silloin vastustaneet.

Siirto toteutui, vainajien omaisten hyväksyttyä sen, toukokuun lopussa, keskellä jatkosotaa. Siirrettyjen vainajien lukumäärä oli 276, kustannuksista on vastannut kaupunki, alkuperäisestä haudasta sanotaan ”...hauta oli hoitamaton ja sijaitsi teollisuusalueella myllyn ja leipomon välissä”.

Vaikka Heinolan tapaus hiukan eroaa edellä kuvatuista, siirto lienee siinäkin arvokkain ratkaisu, kaikille osapuolille. Tehtaan portin lähelle voisi sijoittaa historiasta muistuttavan laatan: ”Tällä paikalla sijaitsi vuoden 1918 Vierumäen taistelun kenttähautausmaa.”

Alkuperäisestä haudasta sanotaan ”...hauta oli hoitamaton ja sijaitsi teollisuusalueella myllyn ja leipomon välissä”.

Keskustelu

Etusivulla nyt

Näytä lisää