Lukijalta: Sinilähteen uudisalueella jatkuva veden pumppaus

Heikki Niinimäki

Heinolan Sinilähteelle rakennetaan viisikin kilometriä uutta katua. Kolme taloa taitaa haluta rantaan, mutta 111:sta 108 jää odottamaan. Toivotaan, että sata kotia syntyisi rantametsään.

Perustamiskustannukset maksavat saman verran kuin itse keskinkertainen talo.

Nyt parannetaan pääkatua, Sinitaivalta. Siihen toistamisiin avataan rivitalon mittaisia rotkoja. Toisia hautoja avataan, toisia täytetään yhä uudelleen melkein samoista kohdista.

Reunat hieman luhistuvat. Ne ovat levymäistä, kovaa jääkauden loppuajan kerrossavea. Niiden pohjalla riittää vettä.

Ensimmäiset hautamaiset kuopat on peitetty ja uusia on kaivettu. Satoi tai paistoi, niin uppopumput imevät vettä ylös täytemaakadun yli. Letku vie veden tien toisen puolen ojaan tai metsäkivikkoon melkein näkymättömiin.

Nyt tyhjennetään enemmän lounaassa olevaa kadun loppupuoliskoa. Uskotaan, että tyhjäksi saatu lätäkkö sallii täytemaan palauttamisen.

Toisia hautoja avataan, toisia täytetään yhä uudelleen melkein samoista kohdista

Aika savinen täytemaa on nyt vaihdettu kivimurskasi ja sepeliksi. Kadun pohjarotkoon on asennettu eripaksuisia putkia huolehtimaan saavutetusta kuivumisesta.

Ne ovat kuitenkin niin syvällä, että niidenkin keräämä vesi pitää koneen avulla jatkuvasti pumpata uudelleen ylemmäs. Muuten maa pysyy luontaisesti umpimärkänä kuten jo miljoonia vuosia jääkausien aikana.

Vedet vapautetaan metsään, josta ne imeytyvät uudelleen samoihinkin putkiin ja pumppuihin maailman loppuun asti. Vasta ylijäämävedet lähtevät järveen tai ne pitää imupumpuilla jatkuvasti työntää Ruotsalaiseen.

Mäen alapuolella on kone pumppaamassa katuvierien ja tien pohjamaan vettä.

Työmaalla tuntuu vallitsevan käsitys, että pumppaamalla saadaan katujen täytemaa ja sen alla oleva alkuperäinen moreeni ja savi tiivistymään. Sinne ei jäisi sulkeutuneita vesipussukoita.

Sen sijaan kadun ulkoreunan puolella oleva metsä veisi veden jonnekin pois ja viimein järveen.

Tämän metsän kuuluukin luonnostaan olla aivan märkä korpilehto, joten mikään uusi oja ei veisi siitä enää vettä poispäin. Se tiedettiin jo ennen asemakaavan tekoakin.

Ihminen vain luuli, että oma tahto taikoo veden pois rannasta Kymijokea pitkin mereen. Lisää vettä tulee Vuoksentien molemmilta puolilta aina.

Ojavesi hidastaa valumisvauhtiaan Vuoksentietä alittaessaan, mutta siellä se vain hiljaksiin taatusti kulkee. Osa pystyy luikahtamaan sadevesiviemäriverkkoon. Vedenjakaja vasta on Karjalankadun itäpuolisen harjunrinteen laella, siis junanradankin yläpuolella.

Keskustelu