Mielipide: Sovintosopimus pitäisi Heinolan katastrofikapitalismin tiellä

Matti Seppä

Kaupunginhallitus esittää valtuustolle sovintosopimusta Heinola Energia oy:n sijaan tulleen verkkoyhtiö Elenia oy:n riitauttamasta sopimuksesta, joka koskee sähkö- ja kaukolämpöjohtojen sijoittamista kaupungin alueelle.

Sopimuksen mukaan kaupungin saama korvaus on noin 0,6 miljoonaa euroa. Sovinto syntyy, jos kaupunki luopuu sopimuskorvauksista 9,7 miljoonan euron kertakorvausta vastaan.

Mistä on kysymys? Energialaitoksista oli 1990-luvun lopulla varsinainen myyntibuumi. Ostajia oli runsaasti liikkeellä. Heinolan kaupunginjohtaja ilmoitti johtoryhmälleen, että hän ei halua olla niiden joukossa, jotka eivät käytä tilannetta hyväkseen.

Niinpä ryhdyttiin toimiin: Heinola Energia maksoi velkansa kaupungille. Annetun lainan tuotto oli 3,5 prosenttia plus viitekorko eli noin 10 prosenttia. Asemantaustan kytkinasema-, toimisto- ja varastorakennukset myytiin noin miljoonalla eurolla 1998 Heinola Energialle, jonka jälkeen ne siirtyivät Vattenfallille 8.6.1999.

Jäljelle jäivät vielä maankäyttöön liittyvät sopimukset, joista nyt on kysymys. Sopimukset ovat luonteeltaan pysyviä käyttöoikeuksia johtojen ja laitteiden sijoittamiseksi (vanhan) kaupungin omistamalle alueelle.

Korvaukseksi oli 1996 määritelty vuokrataso/maankäyttömaksu pitkäaikaisessa kiinteistösijoittamisessa yleisesti käytetyn kolmen prosentin suuruisen maankoron mukaisesti. Tällä hetkellä korvaus on noin 0,6 miljoonaa euroa vuodessa, mikä vastaa kolmen prosentin mukaan noin 18 miljoonan euron omaisuuden pitkäaikaista ja käytännössä täysin riskitöntä tuottoarvoa.

Kaupunki sai komean hinnan, jonka kaupunkilaiset maksoivat ostajayhtiölle moninkertaisesti muutamassa vuodessa.

Kaupungin elinvoimatoimi on neuvotellut sopimuksen, jolla 18 miljoonan euron omaisuuden kolmen prosentin tuotto vaihdetaan kertasuoritukseen. Jos näin tehdään, on kaupungin saatava tälle kuuden prosentin tuotto, jotta kaupungin varallisuus ei pitkällä tähtäyksellä laskisi.

Tällaisen tuoton voisi saada vain monopoli, joka voi sanella hinnan myymilleen palveluille. Sähkö- ja kaukolämpöverkkoyhtiö on tällainen yritys.

Hyväksymällä korvauksen kaupunki jatkaa tiellä, jota kutsutaan katastrofikapitalismiksi: hädän hetkellä tehdään mitä vain hetkellisen hyödyn tavoittelemiseksi. Kaupungin ratkaisut muistuttavat myös nykyistä kulutusyhteiskunnassa kasvavaa trendiä, jossa varallisuutta ei välttämättä enää kerätä lasten tulevaisuutta varten, vaan kaikki kulutetaan ennen loppua.

Jos kaupunki hyväksyy sopimuksen ja rahat merkitään satunnaiseksi tuotoksi, ei rahoista ole jälkeäkään seuraavan vuoden tilinpäätöksen jälkeen.

On lisäksi huomattava se seikka, että sopimukset on laadittu koskemaan vain entisen Heinolan kaupungin aluetta – ei maalaiskunnan aluetta.

Sovintosopimuksen hyväksyminen on jatkumoa Heinolan lukuisille suuruudenhulluille ( SK 31/2020) hankkeille, joilla kaupungin elinvoimaa on yritetty parantaa. Heinola Energian osakekannan myynti olisi ollut perusteltua, jos myynnin kohteena olisi ollut vain sähköliiketoiminta ja kaupunki olisi jatkanut verkkoyhtiönä.

Kaupassa kaupunki sai komean kauppahinnan, jonka kaupunkilaiset maksoivat ostajayhtiölle moninkertaisesti jo muutamien vuosien kuluessa. Ei pitäisi olla epäselvää, mistä Elenia nyt repisi tarjoamansa korvaussumman.

Olisi myös varsin poikkeuksellista, jos sopimuksen riitauttanut osapuoli vie asian oikeuteen ja korvaukseksi määrättäisiin pienempi summa, kuin mitä jo on tarjottu.

Kommentoi