Lukijalta: "Kyl myö täst viel yhes selvitää"

Liisa Aalto Evakon tytär Heinola

Henkisen ja konkreettisen avun tarve kasvaa koronan kiristäessä otettaan.Tuo näkymätön virus tuli salaa. Päivittelemme miten on mahdollista tässä ajassa.

Koronamaratonissa koetellaan paitsi terveydenhuollon voimia ja ihmisten pinnan kestävyyttä, myös kanssaihmisten inhimillisyyttä ja auttamisen halua.

Työpaikan menettämisen pelko, yrittäjien ahdinko, vanhuksien yksinäisyys kodeissaan ja hoitolaitosissa sekä lapsien ja nuorien lisääntynyt syrjäytymisvaara.

Muistuu kesken kirjoittamisen että 30.11.2020 tuli kuluneeksi

81 vuotta talvisodan syttymisestä. Sen jättämät jäljet koskettavat edelleen maatamme ja kansaamme.

Talvisota ja itsenäisyyspäivä 6.12. johdattaa minut kirjoittamaan "palan"äärettömän rankasta ajasta maamme historiaa.

Meillä kenenkään ei tarvitse lähteä kodistaan evakkomatkalle.

Äitini suvun koti oli Karjalan kannaksen Kivennavan Riihisyrjän kylässä. Edesmennyt äitini oli kolmentoista lapsen perheen vanhin.

81 vuotta sitten Viljam-pappa peitteli Ida-mummon lapsineen hevosrekeen, eväänä mummin aamulla kiireessä paistamat vesirinkelit patjapussissa. Raivolan asemalta mummo lapsineen nousi junaan,19-vuotias äitinikin härkävaunuun kohti tuntematonta evakkomatkaa.

Evakkovuosien raskaat kohtalot tuli meillekin lapsille niin lähelle kuuntelemalla vanhempien ihmisten muisteloita. Vahvana sota-ajoista on jäänyt mieleen suuri varjelus, toivo ja sisu, "et kyl myö täst viel selvitää yhes".

Aikuisten usein lausumat sanat "nyt rauha on tullut" tuntui niin helpottavalta lapsenkin mielessä.

Nyt elämässä on muistojen aikaa.

Äitini luki ja tutki elämää paljojen töidensä välillä. Hänellä oli tapana kerätä lehtileikkeitä mieluisista aiheista sekä kirjoittaa lehtien sivuihin omia mielipiteitään.

Kädessäni on Etelä Suomen Sanomat 29.8.1992. Artikkeli kuuluu:

"Jättiurakasta Suomen ihme: viimeinen sotakorvausjuna N-liittoon 30.8.1952. Ote kellastuneesta lehdestä Kun viimeinen sotakorvausjuna vieri rajan yli Vainikkalan asemalla niin viimeinen rautateitse kuljetettu sotakorvauserä oli niin suuri että kaikki junat eivät ehtineet rajan yli ennen määräaikaa vaikka kaikki oli kunnossa.

Viimeisissä junissa miehet tekivät töitä junan höyrytessä kohti rajaa.

Puuttuvia osia oli tuotu Utin kentälle, viimeinen erä ei saanut myöhästyä."

Tuon suuren uutisen äitini oli tahtonut säilyttää sekä kirjoittaa lehden reunaan lukijoille.

Koronan kurittaessa kansaamme muistakaamme nuo sanat,"kyl myö viel täst selvitää yhes sisul ja yhteishengel".

Meillä kenenkään ei tarvitse lähteä kodistaan evakkomatkalle. Itsenäisyyspäivänä 6.12.2020 nostamme siniristilipun salkoihin kiitollisin mielin. Kiitos kalleimman uhrin antaneet sankarivainajat, sotainvalidit, sotaveteraanit, lotat ja kotirintamanaiset.

...Himmetä ei koskaan saa...

Kommentoi