Lukijalta: Lusin pienoiskoulun vaatimat rahat ovat pois oikeasti tarvitsevilta

Heinolan valtuusto päätti 23.11.2020, että Lusin koulun korjaaminen sisältyy ensi vuoden talousarvioon. Lusissa siis jatkuu 1.-2. -luokkien opetus sekä päiväkotiryhmä.

Äänestyspäätös syntyi jälleen yhden äänen enemmistöllä (22-21).

Syksyllä 2019 valtuusto päätti tiukassa äänestyksessä, että Lusin koulu lakkaa, kun Kirkonkylän koulun remontti valmistuu.

Nyt meiltä valtuutetuilta kysytään, kuinka päätöstä toteutetaan. Kuinka pieneksi koulu voi kutistua ennen kuin se lakkaa?

Valtuusto päättää koulujen lakkauttamisesta. Hyvinvointilautakunta linjaa esimerkiksi opetus- ja päiväkotiryhmien koot.

Hyvinvointilautakunta muutti tänä syksynä kantaansa Lusin suunnitelmiin, koska lapsimäärät olivat todella pienet.

Minna oli vaarassa jäädä lukutaidottomaksi.

Tiedossa oli, että koululaisia olisi 1. ja 2. luokilla enintään seitsemän. Se olisi vähemmän kuin tehostetun tuen lasten pienryhmässä.

Kaupunginhallitus ja valtuusto päätyivät kuitenkin tiukoissa äänestyksissä erilaiseen lopputulokseen kuin lautakunta. Koulu korjataan ja opetus jatkuu.

Miksi en äänestänyt Lusin koulun jatkon puolesta? Siksi, koska lapsimäärä ei ole riittävä yleisopetuksen ryhmäksi. Pienryhmät kuuluvat erityisopetukseen. Tämän kerroin Tarja Warpeniukselle yhdeksi perusteluksi.

Hän ruoti käymäämme keskustelua omassa kirjoituksessaan IH 28.11.2020. Kerroin Tarjalle taustani vammaisen lapsen äitinä ja taistelumme erityisopetuksen saamiseksi.

Erityisen tai tehostetun tuen saaminen ei ole itsestäänselvyys niille lapsille, jotka sitä perustellusti tarvitsevat. Tuen tarve on asiantuntijoiden tarkoin perusteltava. Pienryhmäopetusta saa vielä pienempi tarkoin perustein arvioitu joukko.

Opettajia ja rahaa opetuksen järjestämiseen on rajallisesti. Vammaisen lapsen äitinä olen oppinut, kuinka tiukassa ovat yhden koulunkäynnin ohjaajan palkkarahat.

Siksi kyseenalaistan pienryhmän kokoisen ryhmän perustamista normaalisti oppiville lapsille.

Vuonna 2004 10-vuotias tyttäreni joutui siirtymään Jyväskylään valtion erityiskouluun, koska hänelle ei pystytty järjestämään riittäviä tukitoimia Heinolassa.

Minna oli vaarassa jäädä lukutaidottomaksi. Siirto edellytti päätöstä, jossa todettiin, ettei Heinolassa pystytty järjestämään hänen tarvitsemaansa erityisopetusta.

Erityisen tuen lapset tarvitsevat opettajien ammattitaidon lisäksi koulunkäynnin ohjaajia, joiden tuella vammainen lapsi oppii ja kuntoutuu. Tyttärelleni luku- ja kirjoitustaito avasi sen maailman, jossa me elämme. Nyt hän asuu itsenäisesti omassa kodissaan.

Tyttäreni kulki kuusi vuotta peruskouluun Jyväskylään. Opetus oli valtakunnallisesti huipputasoa, mutta koti-ikävä oli kova. Vuodet vaativat sopeutumista koko perheeltä.

Myös Heinolassa oli loistavia opettajia, mutta esimerkiksi avustajia ei ollut riittävästi käytettävissä. Vammainen lapsi ei ohjeet saatuaan pysty itsenäiseen työskentelyyn. Oppiakseen hän tarvitsee enemmän toistoja ja kannustusta kuin normaalisti oppiva lapsi.

Kun on sydän verillä taistellut lapselleen lukutaidon ja tietää, kuinka vaikeaa oikea-aikaisen tuen saaminen voi olla, olen vahvasti sitä mieltä, että pienryhmäopetusta annetaan niille lapsille, jotka sitä tarvitsevat.

Normaalisti oppivat lapset tarvitsevat riittävän suuret ryhmät, joista löytyy kavereita. Se on heidän etunsa ja oikeutensa. Heille liian pieni ryhmä voi enemminkin olla haitaksi.

2000-luvulla Heinolassa on tehty paljon työtä erityisopetuksen kehittämiseksi. Kailaan koulun toiminta kolmessa eri väistötilassa hankaloittaa etenkin erityisopetuksen kokonaisuutta.

Lievästi kehitysvammaisen tyttäreni koulupolun alku antoi aikoinaan sysäyksen lähteä mukaan politiikkaan. Vuosi vuodelta tulen vakuuttuneemmaksi siitä, että koulu ei ole vain rakennus vaan ihmiset ja toiminta sen sisällä.

Koulukeskustelu Heinolassa jatkuu. Kerrotaan omia näkökulmia ja perustellaan ne. Henkilöiden mollaaminen kertoo enemmänkin asia-argumenttien loppumisesta.

Kirsi Lehtimäki

Heinolan kaupunginhallituksen puheenjohtaja (sd)

Kommentoi