Päivän vieras: Matkakuume meinaa vaivata

Miku Leppälä

Ihminenhän on vähän sellainen eläin, että aina pitää muistaa kaivata jotain, mitä ei voi saada. Me mietittiin kotosalla kulunutta vuotta ja, mitä kaikkea onkaan jäänyt kokematta tai tekemättä. Ennen kuin joku pahoittaa mielensä, kerrottakoon, että mä ja me ollaan oikein tyytyväisiä elämäämme. Eli heitetään kieli vasempaan poskeen ja annetaan palaa vähän lomafiilistelyä.

Vitsi, miten hienoa olisikaan olla ulkomailla. Vaikkapa toisella mantereella. Tärkeintä olisi tietty, että saisi mennä valmiiseen ruokapöytään ja joku toinen petaisi sängyn ja siivoaisi asumuksen.

Voisi fiilistellä myös makoilevansa altaalla. Ilma on puolipilvinen ja vähän tuulee, mutta koska ollaan lämpöisessä turistikohteessa, uikkareissa on pakko tarjeta. Aurinkotuoli on vähän rikki, mutta onneksi selvästi päihtynyt venäläisseurue laulaa kalinkaa niin kovaa, ettei moiseen jaksa kiinnittää juuri huomiota. Sitä paitsi, lomallahan täällä ollaan ja kaikki on kivaa.

Vinkkaan allasbaarin tarjoilijan – olkoon nimensä Carlos – paikalle. Hän on tuttu eiliseltä ja muistaa, että ollaan suomalaisia. Kenties geeteen tilaaminen on virhe, mutta tilataanpa kuitenkin. Carlos kipittää pahviset mukit meille nopsaan, sillä tietää saavansa vähän tippiä.

Eilen tipattiin enemmän ja siksi Carlos on päättänyt ”palkita” meidät tupla-annoksella afrikkalaista giniä. Lantrinkia ei mukiin juuri mahtunut, mutta mitä sitten. Onhan sen oltava hyvää, kun ollaan lomalla, ja onneksi itse pääsee hakemaan lisää blandista.

Lapset menevät uima-altaaseen, jossa liukumäki on rikki. Myös allas suljetaan pian. Pelataan sitten mieluummin Unoa, sillä sehän on mukavaa lomatekemistä. Mitä sitten, vaikka tuulenpuuska viekin pari korttia. Sen verran meinaa palella, ettei niitä viitsi altaan puolelta noukkia. Mutta kun ollaan lomalla, niin kaikki on hyvin ja kivaa.

Ja muistetaan tietty, että Suomeen palatessa harmittaa vietävästi.

Illallisella paikallinen keittäjä paistaa selkeästi hiilillä lihaa. Ulkosalla tietenkin syödään, koska lomalla ollaan. Onneksi sattui paksu huppari matkaan, mutta sitä ei käytetä, ettei kukaan vaan luule, että palelee. Liha on sitkeää, mutta kehutaan sitä vuolaasti. Paikallinen marjamehu kulkee nimellä red wine, mitä lienee. Hyvää sekin on, koska ollaan lomalla.

Ruuan jälkeen tekisi mieli mennä jo huoneeseen peiton alle, mutta lapset haluavat vielä leikkimään. Vuokrataan leikkisähköautot, mutta toinen niistä menee rikki kesken ajon. Ei haittaa, koska ollaan lomalla ja on hauskaa. Lopuksi päädytään huoneeseen katsomaan telkkaria. Tietenkään hd-kuvasta ei ole kuin hajut, mutta arabiankielinen mustavalkoinen dubattu James Bond on oikein jees.

Siivooja on unohtanut täyttää minibaariin juomia, mutta ei se haittaa, sillä lomalla on kuitenkin kivaa. Sitä paitsi altaalta on jäänyt puoli pulloa vettä, hanavettähän ei voi juoda. Koska ollaan lomalla.

Jaetaan siis vesi ja huomataan, että pullo on mennyt rikki ja vuotanut. Isi jää ilman. Vettäkin. Mutta on kivaa, koska ollaan lomalla. Uni tulee heti kolmen jälkeen, kun naapurikämpän saksalaisilta loppuu viina. Heilläkin on lomalla kivaa.

Edellä kerrottu toistuu seitsemän tai 14 kertaa, riippuen loman pituudesta. Oikeastikin on kyllä ihan kivaa. Itseä pitää vain provosoida vähän negatiivisempaan moodiin, kun matkakuume meinaa vaivata. Ja muistetaan tietty, että Suomeen palatessa harmittaa vietävästi. Nimittäin se, että hybridiauton sähköakkua ei ollut ladattu valmiiksi, vaikka se nimenomainen lisäpalvelu oli erikseen tilattuna.

Kirjoittaja on heinolalainen yrittäjä ja kaupunginvaltuutettu (PaHe).

Kommentoi