Mielipide: Yleiskaavattomuus on Heinolan ongelmien äiti

Kirjoittajan mielestä esimerkiksi Heikkimäen teollisuusalueen perustamisen taustalla on kaavoituksen puutteita. Esa Arvekari

Matti Seppä

Heinolan yleiskaavan laatimista ehdotettiin kaupunginhallitukselle 1994. Kaupunginhallitus asettikin työtä varten toimikunnan, jonka toimikausi päättyi 1994.

Rakennushallituksen entisen pääjohtajan Matti K. Mäkisen ehdotuksesta aloite kaavan laatimisesta uusittiin 2001. Kaupungin johdon vastaus oli: ”Yleiskaavatyötä ei aloiteta”.

Päätös oli erikoinen: Yleiskaavat oli jo 1958 määrätty kaupungeissa pakolliseksi ja kuntaliitoksen 1997 johdosta yleiskaava olisi ollut jo välttämättömyys uuden Heinolan elinvoimaisuudelle. Yleiskaavalla olisi voitu loiventaa 1993 alkanutta syöksykierrettä keskittymällä oleellisiin tehtäviin elinvoimaisuuden kannalta eli kaupungin rakenteeseen.

Rakenteesta huolehtiminen, kaavoitus ja infrarakentaminen, ovat kaupungin ydintehtäviä, jotka välittömästi vaikuttavat peruspalvelujen tuottamistarpeiden määrään ja laatuun. Ydinpalvelut aiheuttavat kaupungille kiinteitä kustannuksia vuosikymmeniksi. Peruspalvelut aiheuttavat suhdanteista ja politiikasta riippuvia muuttuvia kustannuksia.

Yleiskaavoituksen aloittamistarvetta toistettiin 2000-luvun alussa valtuustoaloittein. Kaupunginhallitus päätti 2007, että kaavoitus aloitetaan, mutta ei siten kuin laki edellyttää; yleiskaavan korvikkeeksi laadittiin ”Strateginen yleiskaava 2035”, joka sai lainvoiman 2016.

Tällöin olivat jo vähäisetkin kaavoituksen perusteina olleet lähtötiedot vanhentuneita ja tavoitevuoden 2035 väestö- ja työpaikkaluvut utopiaa: Kaavoitustyötä aloitettaessa asukasluku oli 20 258. Lisäykseksi vuoteen 2035 mennessä esitettiin 2 000 asukasta. Rakentamattomia rakennuspaikkoja oli yli 600 ja lisäystä osoitettiin yli 3 300 asuntoa. Nyt asukkaita on hieman yli 18 500, tyhjiä tontteja on edelleen yli 600 ja kaupunkilaisilla on myynnissä lähes 300 asuntoa laskevin hinnoin.

Kysymys on siis siitä, voiko kaupunki sallia minkälaista rakentamista mihin tahansa ilman asianmukaista kaavoitusta.

Kaavahierarkian huipulla oleva maakuntakaava (ent. seutukaava) ohjaa yleiskaavoitusta. ”Seutukaava 1999” oli vielä jotakuinkin kohtuullinen, vaikka sekin oli laadittu voimakkaan väestökehityksen varaan.

Maakuntakaavoissa 2006 ja 2014 Heinola oli edelleen kasvava kaupunki. Siksi kaavoissa muutettiin virkistysalueita taajamatoimintojen alueiksi, joita nyt toteutetaan osayleiskaavoihin perustuvilla asemakaavoilla.

Näin on perustettu elinvoimatoimen ajamana Heikkimäen teollisuusalue kahdeksan miljoonan euron kustannuksin. Hankkeesta valittanut yksityishenkilö ja luonnonsuojeluyhdistys maksoivat oikeudenkäyntimaksuja noin 2 000 euroa verorahojen ja luonnonarvojen säästämiseksi – turhaan, sillä alue oli merkitty jo kaikkiin ylemmän asteisiin kaavoihin teollisuusalueena.

Näihin kaavoihin haetut muutokset hallinto-oikeuksissa eivät menestyneet, koska oikeudet totesivat, että maankäytöstä päätetään sitovasti vasta asemakaavassa. Asemakaavasta tehdyt valitukset puolestaan torjuttiin toteamalla, että maankäytöstä oli päätetty jo ylemmän asteisissa kaavoissa. Tsaarinaikainen tapa, että vallassa oleva on aina oikeassa, pätee edelleen.

Heikkimäen kaltainen ”elinvoimahanke” on myös Sinilähteen kaavoitus, josta luonnonsuojeluyhdistys ja useat yksityishenkilöt valittivat. Koska hanke perustui maakuntakaavaan ja strategiseen yleiskaavaan, eivät valitukset menestyneet. Seurauksena kuntalaiset saavat maksaa ainakin kolme miljoonaa euroa infrarakentamisesta, jotta rantatontit voidaan myydä noin kahdella miljoonalla eurolla vain muutamille henkilölle.

Yleiskaavattomuus ei ole ollut Heinolassa esteenä rakentamiselle. Valitus niin sanotun senioritalon rakentamisesta poikkeamislupamenettelyllä saattaa edistää tarvetta laatia koko kaupungin yleiskaava, koska alueella ei ole edes osayleiskaavaa ja asemakaavakin on yli 40 vuotta vanha. Kysymys on siis siitä, voiko kaupunki sallia minkälaista rakentamista mihin tahansa ilman asianmukaista kaavoitusta.

Kaupungin ydintehtävistä on huolehdittava siten, että kustannukset eivät tule vanhojen asukkaiden maksettaviksi. Puolueiden tulisi edellyttää valtuustoehdokkailtaan enemmän osaamista ja aitoa kiinnostusta yhteisten asioiden hoitamiseen puolueuskollisuuden sijasta.

Kirjoittaja edustaa Pro Heinola -kansalaisryhmä.

Kommentoi