Vuosi sitten tammikuussa pidettiin Heinolan elinvoimatoimen kutsusta tilaisuus ”Kimola tulee, olemmeko valmiit”. Tässä elinvoimajohtajan vetämässä tilaisuudessa elinvoimatoimen ja Heinolan matkailuelinkeinon edustajat pohtivat, mitä vielä tulee tehdä, että Heinola on varmasti valmis vastaanottamaan Kimolan kanavan tuomat turistit, ja millä keinoin heidät saadaan pysähtymään Heinolaan ja ennen kaikkea käyttämään paikallisia palveluja.
Tilaisuus siis oli ikään kuin viimeinen silaus tapahtumasarjalle, jonka seurauksena Heinolasta tuli yksi osakas ja maksaja Kimolan kanavan uudelleen käyttöönottoon johtaneessa hankkeessa.
Uskon, että heinolalaisilla on muistissa hankkeeseen mukaan lähtemisestä aikanaan käyty vilkas mielipiteenvaihto, jossa hankkeen vastustajat pitivät mukaan lähtöä rahan haaskauksena ja kannattajat vastaavasti antoivat ymmärtää, että mukaan pitää lähteä, koska kanavan tuomat turistivirrat, jos nyt eivät pelasta Heinolaa, niin ovat kuitenkin hyvä apu sen talouden ja matkailuelinkeinon ahdinkoon.
Tammikuun tilaisuuden jälkeen seurasin kanavan vaiheita tiiviisti, jopa niin, että kävin itsekin poikien kanssa ajamassa kanavan läpi. Mielestäni kanavan Heinolan puoleinen kirkasvetinen Kymi monimuotoisine kauniine rantoineen sekä itse sulku 12 metrin pudotuskorkeuksineen ja sulun jälkeinen 70 metrin kalliotunneli ovat nähtävyyksiä, jotka saattavat houkuttaa turistia tulemaan uudelleenkin.
Sen sijaan kanavan jälkeen peltoa halkova, sakean kaislarannan reunustama mutainen uoma tuskin houkuttaa ketään. Muistan myös, kuinka sulussa muutaman veneen muodostamaa ”ruuhkaa” katsellessa tuli väkisinkin mieleen edellä kuvatut mielipiteet, joita hankkeeseen mukaan lähtemisestä keskusteltaessa esitettiin.
Nyt, kun Kimolan kanavan ensimmäinen kesä on takana ja uusi lähestyy, nuo kommentit siitä, oliko investointi järkevä vai ei, palaavat jälleen mieleen. Tämän arvion tekemistä varten olen odottanut elinvoimatoimen esittävän jonkinlaisen katsauksen Kimolan viime kesästä.
Sen sijaan kanavan jälkeen peltoa halkova, sakean kaislarannan reunustama mutainen uoma tuskin houkuttaa ketään.
Koska yllättäen mitään tällaista ei ole näkynyt, ajattelin tämän jutun alussa mainitsemani tilaisuuden vuosipäivän innoittamana esittää, että elinvoimajohtaja vaikkapa Itä-Hämeessä kertoisi, miltä hänestä Kimolan kanavaprojekti ensimmäisen kesän perusteella näyttää. Täyttääkö se odotukset, joilla hankkeeseen mukaan lähtöä perusteltiin?
Toinen kysymys, joka kiinnostaa, kuuluu vuoden takaista kutsua mukaillen: Kimola tuli, olimmeko valmiit? Vai onko tarve uusiin panostuksiin. Toivottavien vastausten perusteella voivat asiasta kiinnostuneet arvioida kanavahankkeen hyvyyttä Heinolalle.
Arviota tehdessä on hyvä muistaa, että viime vuonna alkanut ja lähes kaiken lamaannuttanut koronapandemia ei matkailualan lausunnon mukaan kuitenkaan lamaannuttanut kotimaanmatkailua, joka pandemian myötä päinvastoin vain piristyi. Olettaa myös sopii, että Kimola uutuuskohteena houkutti ihmisiä, jotka muuten eivät olisi siellä käyneet.
Elinvoimajohtaja voisi kertoa, täyttääkö kanavaprojekti odotukset, joilla hankkeeseen mukaan lähtöä perusteltiin.