Mielipide: Viherpropagandaa vai sittenkin oikeudentuntoa

Susanna Simpanen

Kirjoituksessani otan kantaa Anne Joutsijärven mielipidetekstiin ( IH 26.1.), joka käsitteli Kari Kuulan kohua herättänyttä Kirkko ja kaupunki -lehden kolumnia eläinten tehotuotannosta.

Joutsijärven kirjoitus oli samaa uhoa, jota kommenttikentät ovat aiheen tiimoilta pullollaan. Hänkin jaksoi muistuttaa lannanluonnin raskaudesta. Se, että jokin työ on raskasta, ei tarkoita automaattisesti, että se olisi eettisesti oikein. Tuotantoeläinten oloista hän ei kertonut mitään, varmaankin, koska totuus ei ole järin mairitteleva.

Joka vuosi Suomessa tapetaan yli 80 miljoonaa tuotantoeläintä. Ennen kuolemaansa ne elävät olosuhteissa, joissa ne eivät voi toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistä muun muassa ahtauden, ylijalostuksen ja virikkeettömyyden takia. Säädösten mukaan broilerille riittää alle A4-paperiarkin verran liikkumatilaa. Emakkosikoja saatetaan pitää puolet vuodesta kääntymisen estävissä häkeissä, joissa ne eivät pysty hoivaamaan pienokaisiaan.

Ylijalostuksesta härskeimpiä esimerkkejä ovat broilerit, joiden lihakset kasvavat niin nopeasti, etteivät luut ja sisäelimet pysy vauhdissa mukana. Tästä aiheutuu kivuliaita liikkumisvaikeuksia ja sydänongelmia. Munijakanapuolella hyödyttömät kukkotiput heitetään elävinä silppuriin. Tästä kaikesta huolimatta jaksetaan toitottaa, kuinka Suomessa tuotantoeläimet voivat hyvin.

Pelin henkeen kuuluu, että tuotantoeläinten poikaset riistetään niiltä paljon ennen luontaista vieroitusikää. Lehmä erotetaan vasikastaan vain päiviä poikimisen jälkeen, kun luonnossa ne viettäisivät yhdessä lähes vuoden. Mutta mitäpä niiden kärsimyksillä on väliä, pitäähän aikuisen suomalaisen saada vieraan lajin äidinmaitoa kaakaoonsa.

Tehdasmaisesti ihminen keinosiementää vielä lisää eläimiä kärsimään tähän samaan kurjuuteen. Kun näistä raiskatuista ja riistetyistä eläinäideistä alkavat tehot laskea, ne lähetetään teurastamolle, jossa ne sähköpiiskoin ohjataan kohti vääjäämätöntä. Ei auta kuin toivoa, ettei teurastamotyöntekijällä ole huono päivä.

Erot ovat lähinnä kosmeettisia, eivätkä ratkaise dilemmaa siitä, millä oikeutuksella ihminen yksipuolisesti hyödyntää heikompaansa.

Naudat tapetaan pulttipistooleilla. Siat ja broilerit tainnutetaan yleisimmin hiilidioksidilla kaasutainnuttimissa, joihin ne ohjataan ryhmissä. Hiilidioksidi aiheuttaa tukehtumisen tunteen ja on siksi erittäin epämiellyttävää, mutta se on halvin keino, ja ihmisten pitää saada edullista lihaa pöytään. Näistä hiilidioksidikammioista tulee muuten jännästi natsi-Saksa mieleen, ja minulla on oikeus kirjoittaa näin, vaikka se jotakuta saattaa kiukuttaa.

Joillain tiloilla saattavat asiat olla paremmin. Erot ovat lähinnä kosmeettisia, eivätkä ratkaise dilemmaa siitä, millä oikeutuksella ihminen yksipuolisesti hyödyntää heikompaansa.

Jos joku kohtelisi lemmikkikoiraansa, kuin tuotantoeläimiä kohdellaan, saisi hän tuomion eläinrääkkäyksestä ja mustan silmän kapakkaan eksyttyään. Myös tuotantoeläimet ovat tuntevia olentoja, ja tämä on tieteellisesti todistettu, mutta eihän Joutsijärvi tieteeseen taida juuri uskoa vähätellessään lihansyönnin vaikutusta ilmastonmuutokseen.

Joutsijärvi ihmetteli, miksi Kuula ei puolusta orjuutettuja ja hyväksikäytettyjä ihmisiä, vainottuja kristittyjä tai kestävää kalastusta. Todennäköisesti Kuula vastustaa kaikkea vääryyttä ja epäoikeudenmukaisuutta, ja eläinten tehotuotanto puhutteli häntä sillä hetkellä.

Tätä ihmetellessään Joutsijärvi hienosti alleviivaa vastenmielistä ajattelumaailmaansa, jossa eläimet ovat niin paljon ihmistä alempiarvoisempia, ettei niitä tarvitse puolustaa. Se taitaa olla sitä itseään – kristillistä kaksinaismoralismia.

Jos joku kohtelisi lemmikkikoiraansa, kuin tuotantoeläimiä kohdellaan, saisi hän tuomion eläinrääkkäyksestä ja mustan silmän kapakkaan eksyttyään.

Kommentoi