Mielipide: Nostalgia kohtaa nykymaailman ruokakeskustelussa – On vastuutonta vähätellä edessä häämöttävää ympäristökatastrofia, jonka nuoret joutuvat kohtaamaan

Susanna Simpanen

Haluan vastata Rauno Riihijärven mielipidetekstiin Itä-Hämeessä 9.2.

Nostalgisessa mielessä voi olla mukava muistella menneitä aikoja, mutta entisaikojen omavaraistaloutta ei voi mitenkään verrata nykyajan lihan- ja maidon tehotuotantoon. Maailma on muuttunut monilla muillakin elämän osa-alueilla, kuten suhtautumisessa seksuaalivähemmistöihin ja erivärisiin ihmisiin. Niinpä on luonnollista, että se muuttuu myös ihmisten ruokailutottumusten osalta.

Sivistyksen kasvaessa yhä useammat eivät enää hyväksy sitä, kuinka tuotantoeläimiä kohdellaan, ja tämä mälli lihan- ja maidontuottajien nyt vain on nieltävä. Jos he kokevat, että heitä syyllistetään, voivat he pohtia, mistä syyllisyyden tunteet kumpuavat. Kenties lehmien pito parsiin sidottuina tai vastasyntyneen vasikan erottaminen emostaan tuntuu karjankasvattajastakin pohjimmiltaan pahalta.

Suomessa noin 40 prosenttia lypsylehmistä elää edellä mainitsemissani parsinavetoissa. Tällöin lehmä on päästään kiinni parressa, jossa se voi vain seisoa tai maata. Kaikkien parsinavetoissa elävien lehmien on lain mukaan päästävä kesäisin ulos jaloittelemaan vähintään 60 päiväksi.

Alankomaissa, Itävallassa ja Tanskassa parsinavetat on kielletty. Ruotsissa ja Norjassa uusia parsinavettoja ei saa enää rakentaa. Eivätkö Suomessa kaikki lehmät ole edes sen arvoisia, että saisivat jaloitella ympäri vuoden?

Kirjoittaja kritisoi tuontisoijaa. Suomeen tuotavasta soijasta noin 90 prosenttia menee eläinten rehuksi. Ihmisravinnoksi käytettävä soija tuotetaan usein Euroopassa. Sen tieltä ei siis raivata sademetsiä.

Voimme joko lyödä heti hanskat tiskiin tai valita edes yrittää, jos on pienikin mahdollisuus kääntää peli voitoksi.

Mikäli syö broileria, possua tai kasvatettua kalaa, kuluttaa siis soijaa todennäköisesti enemmän kuin vegaanit. Tehokkaampaa olisi syödä kasviproteiinit suoraan, eikä kierrättää niitä eläimen kautta.

Uskallan väittää, että kirjoittajankin lautasella on 80 vuodessa tapahtunut merkittävä muutos, nimittäin eläinperäisten tuotteiden määrässä. Juuri lihan- ja maitotuotteiden kerskakulutus on keskeinen syy ympäristön köyhtymiseen, koska tuotantoeläinten ruokkimiseksi tarvitaan valtavasti peltoja ja vettä.

Vuonna 2018 julkaistun tutkimuksen mukaan maailman nisäkkäistä 36 prosenttia on ihmisiä, 60 prosenttia karjaa ja vain neljä prosenttia villieläimiä. Kaikista maailman linnuista 70 prosenttia on tuotantoeläimiä ja vain 30 prosenttia villejä lintuja. Ihminen siis riistää luonnon eläimiltä niiden elinmahdollisuudet.

Mikäli vanhemmat sukupolvet kuuntelevat ihmeissään meitä ”lopunaikojen apostoleita”, kannattaisi heidän ottaa asioista selvää, niin ei tarvitsisi olla niin ihmeissään. Esittämäni esimerkit nykyajan eläintuotannosta eivät ole mitään uskontoa vaan tosiasioita, jotka jokainen pystyy tarkistamaan. On oikeastaan aika erikoista, että minua syytetään fanaattisuudesta, vaikka pohjaan mielipiteeni faktaan, jota kukaan ei ole vielä osoittanut vääräksi.

Toisaalta on ymmärrettävää, että iäkkäämmillä ihmisillä ei ole samanlaista motivaatiota muutokseen, mutta on suorastaan vastuutonta vähätellä edessä häämöttävää ympäristökatastrofia, jonka nuoret joutuvat kohtaamaan.

Usein kuulee puhuttavan Suomen olevan niin pieni maa, ettei meidän tekemisillämme ole väliä maailman mittakaavassa. Suomella on kuitenkin esimerkillinen vaikutus. Voimme joko lyödä heti hanskat tiskiin tai valita edes yrittää, jos on pienikin mahdollisuus kääntää peli voitoksi. Itse kannatan jälkimmäistä vaihtoehtoa.

Kommentoi