Mielipide: ”Heinola myynnissä” säikähdytti kuntaliitosta pelkäävää – maksajilla on oikeus odottaa tietoa hankkeista myös, kun kaikki ei menekään odotetusti

Seppo Ruuskanen

Luin mielenkiinnolla Heinolan elinvoimajohtaja Heikki Mäkilän, Päivän vieras -kirjoituksen 8.2.2021 Itä-Hämeestä. Otsake ”Heinola myytävänä” tosin ensin säikähdytti, että eikö enää Lahteen liittämisellä pelottelu riitä, joko uhataan myynnilläkin.

Olo hieman rauhoittui, kun huomasi, että kyseessä olikin vain elinvoimatoimen uusi hanke, jossa kaupataan Heinolan vanhoja rakennuksia ja kauniita rantoja asuintonteiksi.

Itse jutussa elinvoimajohtaja kuvailee, minkälaisia haasteita hän on eri tehtävissä kohdannut ja miten niistä selvinnyt. Tämän lisäksi hän toteaa, että ensimmäisten rantatonttien myynti onnistui hänen mielestään erinomaisesti.

Kun tässä kohtaa muistaa, että elinvoimatoimen tehtävänä on hankkia Heinolaan uusia asukkaita ja työpaikkoja, tulee mieleen, että onkohan jo nyt mahdollista tietää, miten hanke lopulta onnistuu, eli saadaanko tonttikauppojen myötä kaupunkiin uusia veronmaksajia niin, että tulos kääntyy Heinolalle voitolliseksi.

Tällaisia ajatuksia herää, kun muistaa muutamaa muuta elinvoimatoimen hanketta, joista alkuinnostuksen jälkeen ei ole kuulunut mitään.

Esimerkiksi muutaman viime vuoden ajan kovasti esillä ollut Kimolan kanava: Purjehduskausi meni ja uusi on alkamassa, elinvoimatoimi ei kuitenkaan ole katsonut aiheelliseksi kommentoida ensimmäisen kesän kokemuksia. Asiaa seuranneita varmasti kiinnostaisi, voimmeko edelleen odottaa kanavasta Heinolan matkailuelinkeinolle pelastajaa tai tullaanko kanavahankkeeseen panostamaan verovaroja vielä lisää.

Voi vain toivoa, että elinvoimatoimi onnistuu tehtävässään, jotta pakkoliitospelot voidaan lopullisesti haudata.

Toinen hanke, jonka kuolleeksi vaikeneminen ihmetyttää, on Heikkimäki Vierumäellä. Aikanaan elinvoimatoimesta annettiin ymmärtää, että Heikkimäkeen on tulijoita, kun alue saadaan kuntoon. Alue on nyt kunnossa, mutta missä ovat yritykset?

Koska elinvoimatoimi ei ole kommentoinut sen enempää Kimolan kuin Heikkimäenkään tilannetta, näistä on erikseen kysytty elinvoimajohtajalta. Vastauksia vain ei ole näkynyt.

On toki ymmärrettävää, että elinvoimajohtaja ei lähde lehtien palstoilla vastailemaan mielipideasioita koskeviin kysymyksiin, koska ”mielipiteitä on niin monta kuin on miestäkin”. Sen sijaan on vaikeaa ymmärtää, millä perusteella voi jättää vastaamatta kysymyksiin, jotka koskevat elinvoimatoimen hankkeita, joihin on sijoitettu miljoonia euroja heinolalaisten varoja.

On selvää, että elinvoimatoimen tehtävä ei ole helppo, ja että tehtävälle asetettu tavoite ei toteudu, ellei jotain yritä. Selvää myös on, että kaikki yritykset eivät onnistu toivotusti. Maksajilla on kuitenkin oikeus odottaa asiallista tietoa hankkeiden tilasta myös silloin, kun kaikki ei menekään odotetusti.

Elinvoimatoimen uskottavuus kärsii, ellei näin tehdä varsinkin, kun elinvoimajohtaja on antanut ymmärtää olevansa avoimen ja keskustelevan toimintakulttuurin kannattaja.

Lopuksi, voi vain toivoa, että elinvoimatoimi onnistuu tehtävässään, jotta jutun alussa mainitsemani pakkoliitospelot Lahteen, sen enempää kuin mihinkään muuhunkaan, voidaan lopullisesti haudata.

Kommentoi