Mielipide: Elämme paradoksaalista aikaa

Aimo Bonden

Valtio jakoi viime vuoden lopulla korona-apua kunnille. Jakoon meni enemmän kuin koronan hoito vaati. Jakaja ohjeisti jälkikäteen pistämään ylijäämä talteen pahan päivän varalta. Kuntapäättäjät kautta maan – myös Heinolassa – kiittivät ja kumarsivat, kehuivat tulosta ja kertoivat asukkailleen, kuinka hyvin ovat kaupungin taloutta hoitaneet.

Sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo luki 15.2. Ylen Ykkösaamussa kolumnin Leipäjonojen paradoksi. Siinä hän totesi muun muassa kaikella ilmaisella – vaikkapa ämpäreillä – olevan kysyntää, olipa tarvetta tai ei. Enpä ole havainnut, että joku kunta olisi kieltäytynyt valtion tarjoamasta ilmaisesta rahasta.

Toimittaja Chiméne Bavardin jutussa (IH 15.2.) Eläkeläiset ja tyhjät tilat puhuttavat Heinolassa on varsinainen paradoksitaulukko Heinolan talousnäkymistä vuosille 2019–25.

Esimerkiksi, että heinolalaisten verotettava tulo kasvaa vuosi vuodelta, vaikka asukasmäärä ja työssä käyvien määrä laskee. Tai lainakanta pienenee, vaikka jo päätettyjen velaksi tehtävien investointien ja vuokravastuiden toteuttaminen merkitsevät sen kasvamista 208 miljoonaan.

Kaupungin virallisen optimistin kaupunginjohtaja Jari Parkkosen kertoma paradoksi on sentään ehdollinen: ”Heinolalla on vahvuuksia…, joiden avulla tulevaisuuden haasteet voidaan luottavaisin mielin kohdata, jos tarvittavat rakenteelliset muutokset saadaan toteutettua.”

Suomen kuntatalous lihoi viime vuonna ennätyksellisesti 1,7 miljardia euroa siksi, kun valtio otti velkaa, jonka se jakoi kunnille. Heinolakin sai pikavoiton, johon sillä ei ollut osaa eikä arpaa. Kaukana takana ovat ne ajat, jolloin kaupungissa ylpeiltiin sillä, että tullaan toimeen omilla verotuloilla.

Ehkä tästäkin selvitään, jos joskus päästään keskustelemaan rakenteellisista muutoksista.

Ehkä tästäkin selvitään, jos joskus päästään keskustelemaan rakenteellisista muutoksista. Mitään kiirettä ei siihen näytä olevan.

Kyllä se siitä…jos…

Kirjoittaja on kuntavaaliehdokas (kok.) Heinolasta.

Kommentoi