Mielipide: Pelkästään sote-huollon ja pelastustoimen tehtävien siirtäminen hyvinvointialueille ei luo perustetta maakuntaverolle

Esko Kiviranta

Valtiovarainministeriö asetti 5.3.2020 parlamentaarisen maakuntaveron käyttöönottoa selvittävän komitean, jonka puheenjohtajaksi minut määrättiin. Komiteanmietintö julkistettiin 11.3.2021. Komitea ei ehdottanut maakuntaveron käyttöönottoa.

Eduskunta käsittelee parhaillaan uudistusta, jolla perustettaisiin maakunnan kokoiset hyvinvointialueet hoitamaan sosiaali- ja terveystoimen ja pelastustoimen tehtävät. Poikkeuksena tästä on Uudenmaan erillisratkaisu. Hyvinvointialueiden kustannuksista, joista valtio vastaisi, kohdistuisi yli 97 prosenttia sosiaali- ja terveystoimeen.

Jos menoja rahoitettaisiin hyvinvointialue-maakunnan omilla ansiotulon veroilla, palvelutarve- ja veropohjaerot johtaisivat alueiden veroprosenttien voimakkaaseen eriytymiseen, vaikka maakuntaveroon liitettävä tasausjärjestelmä olisi vahvempi kuin kuntaveroon liittyvä tasausjärjestelmä. Tämä käy ilmi valtiovarainministeriön kunta- ja aluehallinto-osaston maakuntaverokomitean käyttöön laatimista tulevaisuusskenaarioista.

Tasausjärjestelmän tasauslisäprosentti olisi sata prosenttia, jolloin tasausrajan alapuolella oleva maakunta saisi tasauslisää täysimääräisesti (100 %) alueen oman laskennallisen verotulon ja koko maan keskimääräisen asukaskohtaisen laskennallisen verotulon erotuksen verran. Kuntien vastaava tasauslisäprosentti on 80.

Tasausrajan yläpuolella käytettäisiin nykyistä kuntien tasausta korkeampaa tasausvähennysprosenttia, koska keskimääräistä korkeamman verotulon alueet hyötyvät verotusoikeudesta muuta maata enemmän. Tasausvähennysprosentti olisi 80 prosenttia, kun se kuntien tasauksessa on 30 prosenttia.

Tasausvähennys kohdistuisi Uudellemaalle, muu Suomi saisi tasauslisää. Voimakaskaan tasaus ei kaventaisi maakuntien välisiä eroja riittävästi. Tämä johtuu siitä, että monilla alueilla tasausjärjestelmän tuottama keskimääräinen verotulo ei riitä palveluista johtuvien menojen kattamiseen.

Suomen verojärjestelmän kannalta vähiten ongelmallinen olisi ansiotulosta perittävä kahden prosentin maakuntavero.

Suomen verojärjestelmän kannalta vähiten ongelmallinen olisi ansiotulosta perittävä kahden prosentin maakuntavero. Valtion ansiotulon verotusta kevennettäisiin vastaavasti. Näin verotus ei kiristyisi maakuntaveron käyttöönottovaiheessa.

Tämän jälkeen maakunta voisi nostaa tai laskea maakuntaveroa. Maakuntaveroa voitaisiin alentaa vain Uudellamaalla, muualla maassa se nousisi vuosiin 2030 ja 2040 ulottuvissa skenaarioissa jopa 4–5 prosenttiin. Tällöin alueiden välinen veroero nousisi kunnallisvero huomioon ottaen jopa 11 prosenttiin, jolloin perustuslain yhdenvertaisuusperiaate olisi uhattuna. Mitä korkeampi maakuntaveroprosentti olisi, sitä suurempi olisi tasaustarve.

Pelkästään sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen tehtävien siirtäminen hyvinvointialueille ei komitean kannan mukaan vielä luo perustetta maakuntaverolle. Veron käyttöönoton tarpeellisuutta tulisi arvioida uudelleen siinä vaiheessa, kun valtionrahoitukseen perustuvan rahoitusmallin toimivuudesta on saatu riittävästi kokemusta ja jos maakuntien tehtäväkenttää mahdollisesti olennaisesti laajennetaan.

Kirjoittaja on maakuntaverokomitean puheenjohtaja, kansanedustaja (kesk.).

Voimakaskaan tasaus ei kaventaisi maakuntien välisiä eroja riittävästi.

Kommentoi