Mielipide: Jos Sinilähteen kaavoitusta harkittaessa olisi osattu analysoida tietoja, ei hanketta olisi aloitettu

Matti Seppä

Kunnissa päätösvaltaa käyttää valtuusto, ellei erityislainsäädännössä toisin ole määrätty. Valtuusto voi johtosäännöillä siirtää päätösvaltaansa hallitukselle, lautakunnalle tai yksittäiselle viranhaltijalle. Delegointi edellyttää aina yksityiskohtaisia perusteluja ja toimintaohjeita. Avointa valtakirjaa ei viranhaltijoille anneta.

On hallintolain ja kuntalain vastaista, että viranhaltija, jolle päätösvaltaa on siirretty (mm. tonttien varaukset), tekee päätöksiä normaalin päätöksentekoprosessin ulkopuolella byrokratiaa välttääkseen ( IH 23.3.). Ihmetystä herättää myös se, että virkamiehen esimiehet ja kaupungin lakimies eivät näe menettelyssä mitään moitittavaa.

Vielä enemmän ihmetystä aiheuttaa se, että valtuusto tai toimielimet, jotka valtaansa ovat siirtäneet, eivät ole olleet kiinnostuneita esimerkiksi varaus- ja vuokrauspäätöksistä.

Vielä 2000-luvun alkupuolelle asti varaus- ja vuokrauspäätöksistä, joita ei silloinkaan paljoa ollut – joinakin vuosina ei ainuttakaan – pidettiin tilastoa, jolla pyrittiin ohjaamaan kaavoitusta. Keskimäärin luovutuksen saajista oli ulkokuntalaisille vain kolmannes.

Vuoden 2004 asuntomessujen järjestäminen oli hölmöläisen hommaa. Lukujen valossa asuntomessuja ei olisi pitänyt järjestää. Messut kuitenkin pidettiin ja puolet tonteista myytiin heinolaisille.

Jos nettokustannukset, kahdeksan miljoonaa euroa, kohdistetaan ulkokuntalaisiin muuttajiin, yhtä uutta tonttia kohden kustannukset olivat miljoona euroa. Heinolalaisille myydyt tontit kasvattivat kaupungin verotuloja yhtä paljon kuin Hölmölässä valon kantaminen säkissä huoneesta toiseen.

Infrakustannuksia ei saada koskaan takaisin, aivan kuten asuntomessualueellakin on käynyt.

Yhteiskunnan toimintojen suunnitelmallisuus edellyttää enenevässä määrin tietojen keräämistä ja analysointia, jollainen taito ainakin korkeakouluinsinööreillä ja -arkkitehdeilla tulisi olla. Jos Sinilähteen kaavoitusta aikoinaan harkittaessa joku olisi osannut analysoida saatavilla olevia tietoja ja päättäjät olisivat ymmärtäneet tietojen merkityksen, ei asemakaavoitusta olisi aloitettu.

Sinitaipaleen infrakustannukset ovat noin 3,5 miljoonaa euroa ja ensimmäiset tontinmyyntitulot kuudesta parhaasta rantatontista ovat 1,28 miljoonaa euroa. Kaava-alueella on vielä viisi rantatonttia ja satakunta muuta tonttia, joista valtaosa tulee kasvattamaan Heinolassa jo olevien satojen rakentamattomien tonttien varantoa.

Kuuden tontin osalta vain kahden tontin ostajat saattavat tulla kunnallisveron maksajiksi. Neljästä muusta tontista kaupungin verotulot eivät kasva, sillä kaksi myytiin yrityksille ja kaksi nykyisille kuntalaisille.

Kahta Heinolaan mahdollisesti muuttavaa perhettä kohden kustannukset ovat noin miljoonaa euroa per tontti. Infrakustannuksia ei saada koskaan takaisin, aivan kuten asuntomessualueellakin on käynyt.

Kuntalaisilla pitää olla oikeus seurata uusien asuntoalueiden rakentamisen kehitystä ja sitä, kuka tulee naapuriksi. Näyttää kuitenkin siltä, että viranhaltijoilla on toinen käsitys, koska varaus- ja vuokrauspäätöksissä salataan nykyisin nimet ja asuinkunnat ja päättäjätkin pidetään pimennossa.

Kaupunkisuunnittelupäälliköksi ja tietojen analysoijaksi elinvoimatoimeen on nimitetty amk-kaavoitusarkkitehti (IH 1.4.). Oikea ratkaisu olisi, jos maankäyttö, rakentaminen ja kiinteistöjärjestelmän ylläpito olisivat teknistä toimea korkeakoulututkinnon suorittaneen alaisuudessa.

Kaupunkisuunnittelun siirtäminen elinvoimatoimeen lienee tapahtunut vain siksi, että elinvoimatoimeen saatiin lisää johdettavia yksiköitä. Elinvoimatoimessa oli vuonna 2004 yksi henkilö. Nyt heitä on 63. Elinvoimajohtajan, entinen yritysasiamies, tulisi liikkua yrityksissä ja yrittäjien joukossa eikä johtaa kaupunkisuunnittelua, kulttuuritoimea ja lintutarhaa Heinolan parhaalla liikepaikalla.

Kirjoittaja edustaa Pro Heinola -kansalaisryhmää.

Kommentoi