Mielipide: Mitä pitää vielä tapahtua, että lasten hyvinvoinnin merkitys ymmärretään?

Johanna Sompi

Lapset ja lapsiperheet ovat yhteiskunnan perusta, näin pitää olla myös Sysmässä. Kaiken ikäiset kansalaiset ovat tärkeitä, mutta lapset ja nuoret tarvitsevat meidät aikuiset asioidensa ajajaksi. Siksi päätin lähteä kuntavaaleihin ehdokkaaksi.

Olen huolestunut jatkuvista säästötoimista lasten ja nuorten sektoreilla, kuten varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa. Samaan aikaan lasten hyvinvointi on heikentynyt.

Sen voi lukea jo lehtien palstoilta jatkuvana uutisointina järkyttävistä kiusaamis- ja väkivaltatapauksista. Olenkin pohtinut, mihin tämä johtaa? Tuskin ainakaan hyvinvointivaltion nousuun.

Päättäjien olisi tärkeää ymmärtää, että tänään lapsiin sijoitettu raha on huomisen säästö. On paljon, mitä voidaan tehdä, jotta voidaan ehkäistä jo ennalta. Lapsissa on tulevaisuutemme yhteiskunta.

Meillä ei ole varaa turmella tulevaisuuttamme. Se raha, jonka käytämme varhaiseen tukeen, säästää todistetusti moninkertaisesti yhteiskunnalle muun muassa erilaisista hoitokuluista.

Koulutusjärjestelmämme tunnistaa tehostetun ja erityisen tuen muodot varhaisena tukena. Lain mukaan lapsi on oikeutettu tarvitsemaansa tukeen heti tuen tarpeen ilmettyä.

Mitäpä, jos vain osoitettaisiin lapsille resurssit, joita heidän lakisääteiset oikeutensa edellyttävät?

Valitettavasti ”rahahanat” tukiresursseille aukeavat usein vasta diagnoosin avulla. Tämä puolestaan kuormittaa diagnooseja tekeviä tahoja entisestään.

Toisaalta tukia voidaan kirjata, jotta saadaan riittävät avustajaresurssit lapsiryhmiin. Mitäpä, jos vain osoitettaisiin lapsille ne resurssit, jotka heidän lakisääteiset oikeutensa edellyttävät?

Lapsia koskeviin palveluihin on helppo asettaa säästötoimia. He eivät nouse barrikadeille eivätkä vastusta.

Varhaiskasvatuksen ja koulujen henkilöstöt tekevät työtä lastemme hyväksi, tulevaisuuden yhteiskunnan hyväksi. Heillä on valtava työtaakka ja vastuu, mutta kiitos on pieni ja haasteena alati kiristyvät resurssit.

Maanlaajuisesti varhaiskasvatuksen ja erityisopetuksen opettajista on pulaa. Yleisesti opettajat uupuvat. Lapset oireilevat.

Mitä pitää vielä tapahtua, että yhteiskunnassamme ymmärretään lasten hyvinvoinnin merkitys, ja se alkaa näkyä myös päätöksenteossa?

Kirjoittaja on kuntavaaliehdokas (kesk.) Sysmästä.

Kommentoi