Mielipide: Isien vanhemmuus tarvitsee normalisoimista ja modernisoimista

Kirjoittajan mielestä isän vanhemmuuden tukemisesta hyötyisivät sekä perheet että työnantajat. Päivi Tuovinen

Markus Lyyra

Monissa tutkimuksissa on käynyt ilmi, että vain harva suomalaisista isistä pitää pidemmän isyysvapaan tai isyysvapaata ollenkaan. Esimerkiksi Ylen 21.3.2017 julkaiseman uutisen mukaan isät ovat keskimäärin neljä viikkoa isyysvapaalla yhdeksästä mahdollisesta, joihin heillä on oikeus, ja 20 prosenttia isistä ei pidä ollenkaan isyysvapaata, joihin heillä on oikeus (https://yle.fi/uutiset/3-9516703).

Lapsi tuntee olonsa turvalliseksi, jos hän saa luoda vahvat siteet molempiin vanhempiinsa jo varhaisiällä. Tämä edellyttää tietenkin sitä, että molemmat vanhemmat ovat mukana ja läsnä jo varhaiskasvatuksessa. Tämän vuoksi on erittäin tärkeää, että isät olisivat pidempään isyysvapailla lapsen ollessa pieni, ja näin ollen isät voisivat osallistua entistä enemmän lastensa kasvatukseen ollessaan pidempään vanhempainvapailla.

Se ei tietenkään ole mitään vapaiden viettoa, vaan rauhaa saada tutustua uuteen tulokkaaseen ilman työelämän luomia paineita. Isien pidemmät vapaat hyödyttävät koko perhettä. Lisäksi se tuo lisää tasa-arvoa kotona, jossa äidin ei tarvitse ottaa koko vastuuta perheestä ja kotitöistä.

Pidempää isyysvapaata pidettäessä isät saavat kotona ollessaan paremman itsetunnon vanhempana. He tuntevat vaikuttavansa merkittävästi lapsen kehitykseen ja olevansa lapselle tärkeitä ja tarvittavia.

On tärkeää, että isät tuntevat hallitsevansa ja kykenevänsä ottamaan vastuun ja huolehtimaan uudesta tulokkaasta. Hyvin todennäköisesti isien varhainen osallistuminen lastensa elämään ja kasvattamiseen jatkuu myös lasten vanhetessa.

Kaksi tasa-vertaisesti mukana olevaa vanhempaa tarjoavat lapselle turvallisemman ympäristön, jossa lapsi on vähemmän haavoittuvainen ja jossa lapselle kehittyy parempi kognitiivinen, sosiaalinen sekä tunne- ja psykologinen ymmärrys.

Neuvoloissa kukaan ei neuvonut minua isän rooliin, eikä kukaan kertonut, mistä löytyisi isäkerhoja.

Yhteiskunnan ja työnantajien tuleekin kannustaa isiä olemaan pidempään isyyslomalla tai ottamaan ylipäätään isyysvapaata. Neuvoloissa kukaan ei neuvonut minua isän rooliin, eikä kukaan kertonut, mistä löytyisi isäkerhoja, joissa voisin tavata samassa tilanteessa olevia muita isiä.

Sanotaan, että äidin rooliin kasvaa luonnostaan. Oletetaanko, että myös isän rooliin kasvetaan samalla tavalla? Isät tarvitsevat mahdollisuuksia ja työkaluja oman kasvatuksellisen tiedon ja taidon kehittämiseen, verkostoitumiseen ja kenties myös oman uran edistämiseen siinä samalla.

Isyysvapaat ovat tasa-arvokysymys. On lapsen kannalta äärettömän tärkeää, että voimme parantaa isien tahtoa hoitaa lapsiaan, uskallusta ottaa pidempi isyysloma ja vaikuttaa siten työelämän, talouden ja yhteiskunnan tilanteeseen ja kehittymiseen.

Kotona olevat isät osallistuvat yhteiskunnan kehittämiseen myös siten, että äideillä on nopeampi ja helpompi mahdollisuus palata työelämään.

Jotta asenteet isyysvapaisiin muuttuisivat positiivisempaan suuntaan, tarvitsemme mukaan myös työnantajia. Työnantajille voisi myötää esimerkiksi ”vanhempainystävällinen”-sertifikaatin, jonka avulla työnantajat ja yritykset saavat positiivista huomiota ja julkisuutta.

Sertifikaatti voisi johtaa siihen, että lasten hankkimista lähitulevaisuudessa suunnittelevat parit uskaltaisivat hakea näiden työnantajien työtehtäviin. Tällöin myös työnantajat voittavat saadessaan parhaat osaajat palvelukseensa.

Suomi on tämän vuoden Pohjoismaiden ministerineuvoston puheenjohtajamaa. Perhetasa-arvo olisi tärkeä teema nostaa esille, ja Suomi voisi toimia esimerkkimaana. Suomea on pidetty yhtenä tasa-arvon suunnannäyttäjistä maailmalla, ja hallitus on tehnyt pitkään odotetun perhevapaauudistuksen.

Kirjoittaja on Pohjola-Nordenin asiantuntija.

Kommentoi