Mielipide: Hyvinvoiva henkilöstö takaa hyvinvoivat lapset – Tärkein menetelmä lasten ja nuorten auttamiseksi on aikuisen välittäminen ja aika

Julia Saarholm, Juha Hiltunen

Lastensuojelun tulee taata erityisen turvallinen huolenpidon ja hoivan ympäristö nuorille, jotka joutuneet asumaan erilleen omasta perheestään.

Julkisuudessa on ollut viime aikoina paljon keskustelua lastensuojelulaitosten henkilökunnan uupumuksesta, joka johtaa suoraan lasten pahoinvoinnin lisääntymiseen. Työntekijät ovat kertoneet yksiköiden arjesta, jossa kaikista ei ehditä pitämään huolta.

Keskusteluissa on tullut ilmi, että lakisääteiset mitoitukset ohjaajien määrästä eivät riitä ja äärimmäisissä tilanteissa yksi nuori sitoo kaikki paikalla olevat yksikön työntekijät. Tällöin arki näyttää muista nuorista kaaosmaiselta. Sekä pysyvää että sijaishenkilökuntaa on vaikeaa saada ja alalta siirrytään pois uupumuksen vuoksi.

Lastensuojelulain mukainen vähimmäismitoitus on yksi hoito- ja kasvatustyöntekijä lasta kohden. Laissa viitataan vain suuntaa antavasti siihen, että henkilöstön määrän tulee olla ”riittävä” lasten ja nuorten tarvitsemaan hoitoon nähden.

Lastensuojelulaitoksen ohjaajien palkka maassamme on noin 2 300 euroa kuukaudessa. Palkka on sama riippumatta siitä, onko kyse perus-, erityistason- tai vaativan tason osastosta.

Talentia suosittelee lastensuojelulaitoksessa työskentelevän ohjaajan palkaksi 3 000 euroa ja vaativimpien työtehtävien osalta 3 200 euroa. Päätöksiä tekevän tai valmistelevan vastaavan ohjaajan palkan tulisi olla 3 400 euroa.

Kun rikoksilla ja päihteiden käytöllä oireilevat lapset joutuvat vankilaan, toistuvat heidän kertomuksissaan lukuisat hylätyksi tulemisen kokemukset.

Viime vuosina lasten huonovointisuus ja erityistarpeet ovat lisääntyneet. Lastensuojelulaitoksiin tulevilla on enemmän väkivaltaista oirehdintaa, päihteiden väärinkäyttöä ja vaativia neuropsykiatrisia häiriöitä.

Syyt huonovointisuuden lisääntymiseen ovat moninaiset, mutta ennaltaehkäisevän työn merkitys nousee korostetusti esiin. Vallitseva poikkeustila maassamme on ajanut kuntien ehkäisevän työn minimiin, sillä esimerkiksi neuvoloiden vuositarkastuksia lapsille on peruttu, koska terveydenhoitajat ovat siirretty rokottamaan kansalaisia.

Tämä on todella huolestuttava suunta ja sen seurauksia saamme katsella vielä pitkään.

Onkin tärkeää myös kunnissa nyt pohtia exit-suunnitelmia ja ennakoivasti varata rahaa lasten ja nuorten palveluihin, jotta vältytään 1990-luvun taloudellisen laman seurauksista.

Kun rikoksilla ja laittomien päihteiden käytöllä oireilevat lapset joutuvat vankilaan, toistuvat heidän kertomuksissaan lukuisat hylätyksi tulemisen kokemukset. Sijoituslaitos on vaihtunut tiuhaan, koska riittävän turvan ja suojan antavaa yksikköä ei löydy.

Tähän on yhä useammin syynä yksikön henkilökunnan vähyys ja myös työntekijöiden uupumus. Lapsi on irrallaan omien, usein mittavien, ongelmiensa kanssa ilman, että missään hänestä kokonaisvaltaisesti ehditään huolehtia.

Tämä turhauttaa lapsen, ja oireilu pahenee. Noidankehä on valmis. Kun ajatellaan syrjäytymisen, tässä tapauksessa syrjäyttämisen, vaikutuksista lapseen sekä yhteiskuntaan, on helposti havaittavissa varhaiseen puuttumiseen ja hoitoon panostettujen eurojen vaikutus pitkällä tähtäimellä.

Syrjäytetty lapsi maksaa arvioiden mukaan yhteiskunnalle yli miljoona euroa elämänsä aikana. Mitä varhaisemmin ongelmiin puututaan tehokkaasti ja laadukkaasti, sitä vähemmän vahinkoa ja myös kuluja tulevaisuudessa kohtaamme.

Mikäli haluamme, että sijoitetut lapsemme ovat turvassa ja voivat hyvin, tulee huolehtia hyvinvoivasta ja sitoutuneesta henkilöstöstä. Vaativa työ tarvitsee ansaitsemansa palkan. Tärkein menetelmä haavoittuvassa asemassa oleville lapsille ja nuorille on aikuisen tarjoama välittäminen ja aika. Väsynyt, ei-arvostettu työntekijä ei jaksa rakastaa lapsia.

Kirjoittajista Saarholm on sosionomi, tutkimuskoordinaattori ja sovittelija Aseman Lapset ry:stä, Hiltunen sairaanhoitaja YAM ja, projektityöntekijä Rikosseuraamuslaitoksesta.

Kommentoi