Suomessa julkinen sektori ostaa tuotteita ja palveluja yli 35 miljardin euron arvosta vuosittain. Kilpailutuksia tehdään esimerkiksi hoivapalveluista, rakennusurakoista, it-palveluista ja koulujen ruokahankinnoista. Siksi ei ole yhdentekevää, miten nämä eurot käytetään ja miten hankitaan.
Hankintalaki on mainettaan paljon parempi niin hankkijoille kuin tarjoajillekin. Hankintalaki ohjaa hankintoja ja antaa kunnille ja kaupungeille avaimet suomalaisten yritysten ja suomalaisen työn menestymiseksi.
Laki on pienten yrityksien puolella, koska jo lain tavoitteissa linjataan, että hankinnat on pyrittävä järjestämään siten, että pienet ja keskisuuret yritykset pääsevät tasapuolisesti muiden tarjoajien kanssa osallistumaan tarjouskilpailuihin. Kilpailutukset onkin syytä miettiä jokaisessa kunnassa tarkkaan. Parhaimmillaan hankinnat piristävät aluetaloutta, yrittäjyyttä ja työllisyyttä, kun ne toteutetaan järkevällä tavalla lain raameissa.
Kuntapäättäjillä on valta määrittää kuntansa hankintapolitiikan linjat ja painopisteet, joita virkamiehet toteuttavat. Kuntapäättäjillä on tutkitusti vahva tahto siitä, että kotimaisia tuotteita ja palveluita käytettäisiin enemmän.
Kotimaisuutta ja paikallisuutta voidaan ottaa huomioon esimerkiksi jakamalla hankintakokonaisuudet osiin tuoteryhmittäin ja alueittain. Toinen hyvä vaihtoehto on suosia dynaamista hankintajärjestelmää, johon kaikki kiinnostuneet toimittajat voivat osallistua sen keston ajan. Tällöin useammalla yrityksellä on mahdollisuus osallistua tuottajana hankintaan sen voimassaoloajan.
Hankintaehtoja pohdittaessa on hyvä ottaa huomioon niiden toteutettavuus pienissä ja keskisuurissa yrityksissä, joita on 99 prosenttia yrityksistämme. Aktiivinen ja ennakoiva vuoropuhelu toimialan yritysten kanssa parantaa yritysten tuotekehitystä ja itse hankinnan valmistelua. Lisäksi se voi auttaa löytämään innovatiivisia tapoja toteuttaa hankinta.
Hankintakriteereissä voi korostaa esimerkiksi saatavuutta, tuoreutta ja vastuullisuutta.
Keskeistä on myös viestintä aluetasolla tulevista kilpailutuksista, jotta yrittäjät tietävät hankinnoista ja kilpailutuksiin saadaan lisää tarjoajia. Hankintakriteereissä voi korostaa esimerkiksi saatavuutta, tuoreutta ja vastuullisuutta.
Hankkijat ja päättäjät tarvitsevat lisätietoa hankintalain soveltamisesta. Yhä useammalla kunnalla on jo hankintoja ohjaava strategia tai ohjelma. Hankintastrategioiden yleisyys on kasvanut merkittävästi, mutta niitä on vielä varaa terävöittää.
Hankintojen vaikutusten arviointi on tärkeää, sillä kuntastrategiasta nousevat määrittelyt vaikuttavat suoraan siihen, miten hankintoja kunnissa tehdään.
Parhaimmillaan hankinnat ovat investointeja tulevaisuuteen ja kotimaisten yritysten menestymiseen sekä työllisyyteen. Nyt kuntavaaleissa valittavilla päättäjillä on aito mahdollisuus vaikuttaa siihen, kuinka hankintoja toteutetaan fiksulla tavalla ja saadaan kuntiin lisää työtä ja elinvoimaa.