Mielipide: Heikoimmilla olevien avunsaanti turvattava – monet mielenterveystoipujat ovat joutuneet äärimmäisen yksinäisyyden keskelle

Heidi Saukkonen, Eveliina Laghani Kirjoittajista Saukkonen on Mielenterveysyhdistys Helmi ry:n toiminnanjohtaja ja Laghani Taiteen Sulattamo ry:n toiminnanjohtaja.

Koronapandemian tuomat rajoitukset ovat koskettaneet kaikkia viimeisen vuoden ajan. Suuren kolhun ovat ottaneet osakseen mielenterveystoipujat, erityisesti pahimmilla epidemia-alueilla.

Heille suunnatut matalan kynnyksen kohtaamispaikat on jouduttu sulkemaan ja järjestöjen tarjoama tuki on tavoittanut vain ne, joihin on saatu yhteys puhelimitse tai etäyhteyksin.

Järjestöjen rooli poikkeusvuonna onkin ollut merkittävä: Matalan kynnyksen toimintaa on mahdollisuuksien mukaan siirretty verkkoon, ja järjestöt ovat tehneet kovasti töitä, että mahdollisimman moni tavoitettaisiin. Tämä ei kuitenkaan korvaa kasvokkain kohtaamista.

Koronasulun myötä monelle toipujalle tärkeä päivittäinen kotoa liikkeelle lähteminen on jäänyt väliin, kun ei ole ollut mahdollista mennä tuttuun ja turvalliseen matalan kynnyksen kohtaamispaikkaan tapaamaan vertaisia. Kohtaamispaikat ovat tarjonneet monelle aktiivista toimintaa ja rutiineja päivään, edullisen lämpimän lounaan ja mahdollisuuden tavata muita ihmisiä.

Tämän pois jääminen voi merkitä monelle oman voinnin romahtamista ja eristäytymistä ulkomaailmasta ja jopa sairaalajaksoja.

Kuluneen vuoden aikana painopiste onkin toipujien mielenterveyden edistämisestä siirtynyt osittain sen heikentymisen estämiseen. Heikommassa asemassa olevat toipujat ovat joutuneet äärimmäisen yksinäisyyden ja eristäytymisen keskelle.

Koronasulun myötä monelle toipujalle tärkeä päivittäinen kotoa liikkeelle lähteminen on jäänyt väliin.

Olemme tukeneet toipujia kriisitilanteissa sekä tarjonneet ohjausta hoitoon pääsemisessä, kun asiakkaiden elämäntilanne on kriisiytynyt, eikä riittävää tukea ole ollut tarjolla tai sen hakemiseen ei ole omia voimavaroja ollut.

Tuoreen Sosiaalibarometrin mukaan julkinen palvelujärjestelmä ei onnistunut auttamaan kaikkia ihmisryhmiä koronavuoden aikana. Sosiaalityöntekijöiden huoli lisääntyi erityisesti ihmisistä, joilla on ongelmia mielenterveyden tai päihteiden kanssa. Erityisesti epäonnistuttiin vastaamaan mielenterveyspalveluihin pääsyä odottavien tarpeisiin.

Barometri nostaa järjestöjen merkittävän ja kasvava roolin vahvasti esille. Viime vuonna monin paikoin järjestöt ja vapaaehtoiset tukivat ja täydensivät julkisen sektorin palveluja ja tukea.

Poikkeusajan vaikutukset mielenterveyteen näkyvät vielä pitkään, ja huolemme ihmisistä ja kohderyhmästämme on suuri. On tärkeää, että järjestöjen ja matalan kynnyksen toimintaa tarjoavien tahojen rahoitus turvataan jatkossakin.

Rahoituksen turvaamisen lisäksi on järjestöjen ja julkisen sektorin yhteistyötä tiivistettävä entisestään. Uskomme että yhteistyöllä saamme paljon aikaiseksi.

Järjestöt saavat paljon arvokasta tietoa päivittäin matalan kynnyksen toiminnassa mukana olevilta toipujilta, heidän tuen tarpeestaan, hoitoon pääsyn haasteista sekä mahdollisista epäkohdista. Järjestöt purkavat julkisen sektorin kuormitusta ja vahvistavat heikoimmassa asemassa olevien elämänlaatua.

Meillä on kuitenkin huoli matalan kynnyksen toiminnan toteuttamisedellytyksistä. Poliittiset päätöksentekijät ovat tuoneet esiin järjestöjen tärkeyden osana hyvinvointiyhteiskuntaa. Tämän tulee näkyä myös rahoituspäätöksissä.

Kommentoi