Mielipide: Mielenterveyskuntoutujan arkea olisi tarpeen ja mahdollista kohentaa – Asioita ei helpota, että ammattilaiset vaihtuvat usein

Kristiina Ketomäki

Olen viime aikoina paljon pohtinut, miten mielenterveyskuntoutujan arkea ja elämää voisi kohentaa. Toimin tukihenkilönä ja olen siinä kohdannut monenlaisia asioita, jotka hämmästyttävät.

Heinolassa on hyvä yhteistyö sosiaali- ja terveyspuolen kesken ja monella tapaa näen, että systeemi sinällään ei ole lainkaan huonossa jamassa. Kun katselen asiaa jo nuoruusvuodet ohittaneen tuettavani näkökulmasta, henkilön, joka on likipitäen koko elämänsä ollut mielenterveyspotilas tai -kuntoutuja, huomaan kuitenkin monenlaisia asioita, joita voisi parantaa.

Tässäkin korostuu ihmisen kohtaamisen tärkeys, niin kuin monessa muussakin asiassa. Saattaa olla niin, että kuntoutujalla ei ole juuri muita kontakteja kuin hoitaja ja sosiaalityöntekijä. Saattaa olla niin, että koko elämässä ei ole ollut monia ihmissuhteita. Tällöin kohtaavalla ammattilaisella on ihan valtava merkitys!

Jos ammattilaisella on aikaa, osaamista ja ennen kaikkea tahto kohdata ihminen ihmisenä eikä niinkään työtehtävänä, oltaisiin asiakkaan kannalta merkittävän asian äärellä. Jos asiakas on vain työtehtävä, joka hoidetaan, kun niin on sovittu, ei vuorovaikutusta juuri synny.

Olen huomannut, että asiakkaan kokonaistilannetta ei useinkaan ymmärretä. Ihmetellään miksi asiakas ei tee sitä tai tätä, miksi ei harrasta liikuntaa, miksi ei käy kaupassa, miksi ei soita, miksi ei hanki ihmissuhteita.

Oma kokemukseni on, että monikin näistä asioista onnistuisi tukemisen kautta. Se taas vaatii aikaa paneutua aidosti asiakkaan tilanteeseen.

Jos ammattilaisella on aikaa, osaamista ja tahto kohdata ihminen ihmisenä eikä työtehtävänä, oltaisiin merkittävän asian äärellä.

Kysely ja ihmettely tuntuu ihmisestä helposti syyllistämiseltä ja vähäinenkin into hiipuu. Asioita ei helpota sekään, että ammattilaiset vaihtuvat usein. Kuntoutuja kaipaa turvallisuutta ja vakautta.

On tärkeää, että meillä on toimivat systeemit, mutta itse näen äärimmäisen tärkeänä tuon ihmisen kohtaamisen taidon ja mahdollisuuden siihen. Huoleni on, että mielenterveystyötä tehdään alimitoitetuilla resursseilla, eikä ammattilaiselle jää aikaa kehittää taitojaan ja käyttää niitä parhaalla tavalla asiakkaan hyväksi.

Ihminen hoidetaan nimellisesti, mutta aitoon kohtaamiseen ei jää aikaa. Arvelen, että valtaosa alan ammattilaisista haluaisi kohdata asiakkaansa ihmisinä ja jättää tapaamisista hyvän mielen. Millä tavalla me voisimme saada tämän mahdolliseksi?

Kirjoittaja on kuntavaaliehdokas (PaHe) Heinolasta.

Kommentoi