Mielipide: Hanhituhoja ei osata estää oikeilla keinoilla – Ojanvarren päästäminen pusikoitumaan voisi olla parhaita karkotuskeinoja

Jyrki Patomäki

Itä-Hämeessä oli 7.5. juttu siitä, kuinka epätoivoista voi olla viljelysten suojaaminen hanhilta. Hartolan kautta muuttavat hanhiparvet pysähtyvät mielellään pellolle Taukotuvan kohdalla ja Ruskealan pelloille. Myös Hartolan turvesuolle alueella, jossa kaikki kasvillisuus on kuorittu pois, pysähtyy valtavasti hanhia.

Vain siinä tapauksessa, että aukeat ovat suuria ja kasvillisuus matalaa, hanhet kokevat alueen kyllin turvalliseksi laskeutua. Ne etsivät ennen kaikkea turvallisia levähdyspaikkoja, mitä turvesuollekin pysähtyminen todistaa. Jos laskeutumispaikalla on lisäksi syötävää, siellä varmaankin viivytään pitkään ja satotuhot ovat sen mukaiset.

Kotikylälläni Heinolan itäpuolella eivät hanhet pysähtele. Vaikka peltopinta-alaa on riittävästi, se ei muodosta muuttohanhien mielestä kyllin suurta yhtenäistä aukeaa aluetta. Sen sijaan kanadanhanhet, jotka ovat Heinolankin puistoissa harmina, kyllä viihtyvät myös kylämme pelloilla muutaman pariskunnan ryhminä, mutta niistä ei ole täällä haittaa.

Kanadanhanhet eivät ole sopeutuneet Jäämeren rantojen aukealle tundralle kuten valkoposkihanhet, joista koostuu valtaosa muuttavista hanhilaumoista.

Muuttohanhet tottuvat ihmisiin ja pelottimiin. Sen sijaan ne eivät uskalla laskeutua suurtenkaan peltojen reunoille.

Hanhien geeneihin on "kirjoitettu", että kotkan lentokuvio jo kilometrin päässä taivaanrannalla on merkki, että pitää heti päästä pakolentoon. Jotta kotkat ja eräät muutkin pedot on mahdollista havaita kyllin ajoissa, paikka pitää olla pitkälle näköesteetön. Lintubongarit tietävät hanhien pakokauhun mahdollisen syyn, koska he heti tähyilevät, missä se kotka on.

Linnunpelättimet voisivat auttaa viljelijöitä vain, jos ne ovat hanhien kannalta haitta näkyvyydelle.

Jaalan kirkonkylän isolla pellolla olen tarkkaillut hanhia. Tästä pellosta hanhet kelpuuttavat laskeutumispaikakseen vain muutaman alueen.

Metsänreunat ja maantien varret supistavat hanhille kelpaavaa aluetta. Hanhialuetta pienentää myös suurten katajien rivi, jossa yksittäinen kataja on 30–50 metrin välein. Myös peltoa halkova pieni oja on hanhille liian vaarallinen näkemäeste silloin, kun ojan reunat ovat jääneet niittämättä.

Yksittäiset linnunpelättimet voisivat auttaa viljelijöitä vain sillä tavalla, että ne ovat hanhien kannalta haitta näkyvyydelle. Kannattaisikin kokeilla, voisiko muuttoaikana parkkeeratut isot koneet hanhille tärkeän aukean keskellä estää hanhien mielestä liiaksi näkyvyyttä. Saman asian voisivat hoitaa isot mainostaulut sopivasti asetettuina.

Sen sijaan sähkötolpat ja -johdot eivät ole näkemäeste saalistajia vastaan, mutta niihin törmäys on hanhien merkittävä kuolinsyy. Ojanvarren tai peltotien reunan päästäminen pusikoitumaan sen verran, ettei se vielä haittaa pellon tuottoa, saattaisi olla parhaita muuttohanhien karkotuskeinoja.

Kirjoittaja on biologi.

Kommentoi