Mielipide: En kannata lähikoulujen lopettamista pelkästään säästöjen saamiseksi

Matti Setälä

Vastaan kuntavaaliehdokas Kauko Kekkosen mielipidekirjoitukseen 30.4. "Pidetään koko Heinola mukana kehityksessä".

Heinolan kaupunki haluaa olla kehittämässä elinvoimaansa ja tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan perusasioiden parantamista. Yksi tärkeimmistä tekijöistä ovat strategian mukaiset koulutuspalvelut, niiden edellyttämät puitteet, henkilökunta ja taloudellisten voimavarojen osoittaminen toimintaan.

Päivähoidon, esikoulun ja peruskoulun tehtävänä on luoda kasvamiselle ja oppimiselle kaupungissa sellainen maaperä, että lasten valmiudet ja motivaatio ovat riittävällä tasolla jatko-opintoihin ja työelämän vaatimuksiin nähden. Myönteisten tulosten kannalta ensiarvoista on, että päätöksentekijät osoittavat arvostusta koulutukselle ja ikäluokkien pienetessä näkevät ennakoivasti tulevaisuuteen.

Kotien ja koulujen välillä pitää vallita hyvä yhteistyö, jotta pienten lasten ei ”koulupolullaan” tarvitse murehtia kaupungin talouden ongelmia. Lasten vanhempien tulee voida luottaa siihen, että kaupungin strategia on laadittu asukkaitaan varten hyvän elämän saavuttamiseksi.

Heinolan kaupungin ”koulupolitiikan” kannalta on ollut valitettavaa, että koulutiloja on jouduttu purkamaan koulukäytöstä merkittävästi. Erityisen ongelmallinen tilanne on keskustassa, mistä johtuen hajallaan olevat ”väistötilat” ovat muodostuneet pitkäaikaiseksi normaaliksi.

Vaikka nykyaikaisen oppimisen mallit ovat käytettävissä, pienten lasten osalta ne eivät tuota toimivien tilojen mukanaan tuomia ryhmissä oppimisen hyötyjä. Tämä on havaittu korona-aikana tapahtuneen etäopetuksen järjestämisessä.

Mielestäni ei millään perusteella voi syyttää velkaantumisesta strategian vastaisesti tehtyjä kouluinvestointeja.

Rakenteilla olevan Kailas-talon osalta väittäisin, että päätöksentekijät, viime kädessä kaupunginvaltuusto, ovat tehneet päätöksensä vastuullisesti ottaen huomioon edellä kuvatun keskustan koulutilanteen. Päätökset on perustettu lähikoulun huonetila- ja hankeohjelmaan, jonka taustalla on yhteinen näkemys perusopetuksen, varhaiskasvatuksen, sisäliikunnan ja keskitetyn ruokahuollon tilojen saamisesta.

Tällaisessa tilanteessa olisi ollut kaupungissa hyväksytyn strategian vastaista hyväksyä koulutilojen mitoituksessa käytettäväksi trendinomainen ”oppilasennuste”. Tällöin ei olisi otettu lainkaan huomioon kaupungin elinvoiman parantamisen myötä lapsiperheiden määrän lisääntymistä kaupungissa.

Luonnollisesti tämä edellyttää työpaikkoihin, asumiseen ja peruspalveluihin liittyvien tekijöiden kehitystä. Tarvitaan elävät kylät ja kaupunginosat lähikoulujen mahdollistajiksi ja varhaiskasvatuksen sekä peruskoulun taustavoimiksi.

Mitä tulee kaupungin velkaantumiseen lähikoulujen toteuttamiseksi, mielestäni ei millään perusteella voi syyttää velkaantumisesta strategian vastaisesti tehtyjä kouluinvestointeja. Ne ovat perustehtävään kuuluvia tulevaisuuden panostuksia.

Välttämättömät investoinnit on tehtävä, ja niiden rahoittamiseksi Heinolalla on muun muassa energiarahasto, jonka tuottoa on mahdollista käyttää poikkeuksellisen suuren koulutuspaikkavajeen poistamiseen.

En kannata lähikoulujen lopettamista pelkästään säästöjen saamiseksi, ja olen yli 30-vuotisen ”kyläpäällikköurani” aikana pyrkinyt saamaan päätöksentekoon esityksiä, joilla kunnan, kylien ja kaupunginosien vahvuuksia käytetään elinvoiman ja asukkaiden peruspalveluiden kehittämiseen.

Esimerkiksi johtamani Tammelan kunta valittiin 2013 sisäasianministeriön ja Suomen kylät ry:n päätöksellä Suomen kylämyönteisimmäksi kunnaksi.

Heinolassa koulutusta ja elinvoimaa tulee tarkastella koko kaupungin olemassaolon kannalta. Asia ei ole riita-asia eikä järkiperäisesti pohdittuna erilaisten poliittisten aatteiden törmäyspiste.

Kirjoittaja on eläkeläisyrittäjä, varavaltuutettu ja kuntavaaliehdokas (kesk.).

Kommentoi