Mielipide: Mitä on kiusaaminen Sinitaipaleella?

Heikki Niinimäki

Maisteri Ari Helminen haluaa 7.5. Itä-Hämeen lukijoiden lukevan lehtemme julkaisemat huolet. Hän on sen varhaisempi päätoimittaja. Helminen on sittemmin kirjoittanut esimerkiksi Etelä-Suomen Sanomiin. Hän viettää osan ajastaan Heinolassa.

Luulen olevani yksi Sinitaipaleesta kirjoittanut ja Helmiselle rikka silmässä. Laajan metsän käyttöhalut muistan 40 vuoden takaa. Silloinen kaupungin arkkitehti oli Espoosta tänne töihin muuttanut kaupunkisuunnittelija. Hän esitteli ylioppilaiksi valmentuville nuorille, miten Myllyojan, nyttemmin Sinitaipaleen, käy.

Haave Lahden tapaan asuttaa kerrostaloilla komeat metsämäet, kimmelsi suuruutta ihannoivien poliitikkojen mielissä täälläkin. Metsäharjanteelle sopisivat kolmikerroksiset kaupunkitalot. Ne näkyisivät kuin ilmatorjuntabunkkerit.

Heinola sai sotien jälkeen aina vain uusia asukkaita, jotka eivät tohtineet jäädä Sosialististen neuvostotasavaltojen liiton isännöimään, aiemmin suomalaiseen Karjalaan. Nykyinen Citymarket rakennettiin silloin liito-oravien metsään. Niitä ulottui vanhaan vehmaaseen ja lähteiseen luontoparatiisiin pitkälle Heinolan harjun molemmin puolin.

Rauhoitus ennätti lakiin vuonna 1996 ja on pääpiirtein yhä määrätietoinen luonnonsuojelun tuki. Sitä voimistaa Euroopan yhteisön saneluteksti, direktiivi, 16(a). Viimeistään Sinitaipaleen käytön tultua uudelleen poliitikkojen haaveeksi alkoivat metsän arvon ymmärtäjien huoli liito-oravien ja upean lehtevän luonnon kohtalosta todella surettaa.

Vuodesta toiseen alettiin empiä hankkeen järkevyyttä. Etenkin 2000-luvulla Heinola muuttuikin väestökatokunnaksi ja menetti Tampellan ja kerta kerralta muitakin suuria työnantajia.

Heinola sai kaupunkipuiston kunnia-arvonimen, mutta ei toteuttanut sen periaatteita.

Kouvolaan säilytettiin laaja kuusimetsä kaupunkimetsäksi. Heinola sai kaupunkipuiston kunnia-arvonimen, mutta ei toteuttanut sen periaatteita. On saatu kymmenen viime vuoden aikana toista tuhatta adressien allekirjoittajaa ja valittajaa sekä puhujaa metsän matkailu- ja ulkoilu-arvosta. Marja- ja sienisato sekä kaupunkilaisten ja vieraiden virkistys kaupan päälle.

Vuonna 2011 porattiin maanäytteet nykyisten liejuisten talonpaikkojen kohdalta. Siis valitukset kaikki hylättiin ja luonnon ymmärrys sai toistamiseen likasangollisia silmilleen.

Edelleenkin lukemattomat heinolalaiset surevat Sinitaipaleen runtelua ja menetystä. Poismuutto jatkuu. Niin, kuka kiusaa ja miten?

Kommentoi