Päivän vieras: Euro velkaannuttaa

Rami Lehto

Vienti on yksittäisen valtion tulonlähde ja tuonti on sen menoerä. Kun tuonti kasvaa ja vienti pienenee, sekä valtion menot pysyvät samoina, eletään kasvavassa määrin velaksi.

Euromaat ovat itsenäisiä valtioita, jotka päättävät omasta taloudestaan. Näin on ollut ainakin tähän asti. Näillä itsenäisillä valtioilla on kuitenkin yhteinen valuutta, euro, jonka arvo heijastaa näiden maiden keskimääräistä taloudellista tilaa.

Yksittäisen valtion taloudellisen tilan poikkeama tästä keskiarvosta on valuuttakurssin puuttuessa tasapainotettava jollain tavalla. Nyt sitä yritetään tasapainottaan EU:n yhteisvelalla.

Kun heikkenevä oma valuutta puuttuu, eikä yleinen palkkataso jousta, vientituotteet eivät pysty halpenemaan. Jos tuotantokustannukset muualla maailmassa ovat alhaisemmat kuin kotimaassa, vientituotteet eivät millään pysty kilpailemaan ulkomaisten tuotteiden kanssa. Samalla kasvaa myös tuonti, koska ulkomaiset tuotteet ovat kotimaisia halvempia. Tällöin vienti alkaa heikkenemään ja työttömyys kasvamaan. Näin on tapahtunut meillä Suomessakin, kun meidän vaihtotase on ollut miinuksella viimeiset kymmenen vuotta.

Euroalue ei ole yhtenäinen talousalue kuten esimerkiksi Yhdysvallat. Vaikka valuutta on sama, euroalueelta puuttuu keskitetty taloudenpito ja merkittävät sisäiset tulonsiirrot. Kun näitä ei ole ollut, eurotalous on ajautunut epätasapainoon.

Nyt euroa ollaan pelastamassa ja euromailta ollaan viemässä taloudellinen itsemääräämisoikeus. Ollaan ottamassa yhteisiä lainoja, joilla tuetaan huonosti talouttaan hoitaneita maita. Näin yritetään pitää tietyt maat tyytyväisinä ja yritetään tukahduttaa puheet euroeroista.

Mielestäni eurosta irtaantumisen dramatiikkaa on liioiteltu.

Tähän mennessä “tulonsiirtoja” onkin toteutettu lähinnä kriisimaita lainoittamalla, mutta nyt aletaan antamaan myös suoraa rahaa, ilman takaisinmaksuvelvoitetta. Jatkuvat tulonsiirrot itsenäisiltä, menestyviltä eurotalouksilta kriisitalouksiin, ei pitäisi olla edes mahdollisia. Nyt kuitenkin puhutaan jo pysyvistä taakanjakomekanismeista, mikä johtaa siihen, että kannustinta vastuulliseen taloudenpitoon ei enää olisi.

Huonon taloudenpidon lisäksi euromaa voi ajautua kriisitilanteeseen jo pelkästään eroavien lähtökohtien takia. Itsenäiset eurovaltiot eivät yksinkertaisesti kasva samaa tahtia. Koska valuutta kuitenkin on sama, menestyvät taloudet kasvavat entistä nopeammin halpana pysyvän euron seurauksesta. Kriisimaiden kannalta taas valuutta on maan kilpailukykyyn nähden aivan liian vahva, vienti ei vedä ja kotimainen tuotanto näivettyy entisestään.

Tähän ongelmaan maamme hallitus on vastaamassa työperäistä maahanmuuttoa lisäämällä. Yrityksille halutaan edullista työvoimaa, mikä ajaa tietyt alat kierteeseen, jossa yritys pakotetaan palkkaamaan halpaa ulkomaista työvoimaa, kun kilpailijakin palkkaa. Kenelläkään ei ole kohta varaa palkata suomalaista duunaria, kun kilpailu vaatii halpatyövoimaa palkalla, jolla Suomessa ei tule toimeen ilman yhteiskunnan tukia.

Tulevaisuudessa meille tuleekin eteen risteys, jossa joudumme pohtimaan, haluammeko mennä kohti liittovaltiota vai irtaudummeko eurosta. Mielestäni eurosta irtaantumisen dramatiikkaa on liioiteltu, kun vaihtoehto on EU:n yhteinen liittovaltio. Liittovaltio, jossa suomalaiset joutuvat muiden maksumiehiksi.

Kirjoittaja on lahtelainen kansanedustaja (ps.).

Kommentoi