Mielipide: Valtion omaishoitoon tarkoitetun tuen tultava kuntaan korvamerkittynä

Helga Nurminen-Ekholm

Omaishoitajia on kolmenlaisia. On entinen omaishoitaja, "virassa" juuri nyt oleva ja tuleva omaishoitaja.

Se pesti voi tulla hetkessä tai hiljaa hivuttamalla. Tapaturma tai muu arvaamatta tullut vamma, joka muutti elämän hetkessä ihan uusiksi. Tai ennakoiden, sairaus tuli kuin hiljaa hiipien, kunnes todellisuus on tiedostettava ja hyväksyttävä.

On ihan sama alkakoon se miten vain, edessä on uusi vaihe molempien elämässä, sekä hoidettavan läheisen että hoitajan. Siinä yrittää tehdä kaikkensa läheisensä parhaaksi, usein hyvinkin lyhyessä liekanarussa.

Pakollisella ruokakauppareissulla vähänkin pitemmässä kassajonossa huoli kotona pärjäämisestä puristaa. Syötät, autat, peset, puet, vaihdat vaipat, ne ovat arjen askareita, öiset valvomiset vuodesta toiseen.

Tiedän, miltä väsyminen tuntuu. Nyt entisenä omaishoitajana mietin usein, miksi joskus hermostuin oikein kunnolla. Miksi en jaksanut. Minulle ja muille hoitajille ei tarvitse sanoa, että "ei hän sitä ilkeyttään tee, hän on sairas." Ruohonjuuritasolla käyty oppimisjakso on sen ymmärryksen antanut kouriintuntuvasti, paremmin kuin korkeinkaan koulutus siitä, mitä on omaishoitajan työ.

Olen jo kauan ollut omaishoitajan tukemisen puolestapuhuja. Nyt, mieheni siirryttyä "tähdeksi taivaalle", niin kuin pieni neljännen polven tyttö sanoo Eki-vaarista, voin panostaa aikaani ja voimiani entistä enemmän. Virtaa vielä riittää ja sydämen paloa asioiden puolesta puhumiseen. Vanhuspalvelut ja lapset. Siinä se kolminaisuus, joista voin sanoa että olen vahva kokemusasiantuntija.

Heitänkin kysymyksen, kuka palkansaaja maksaa ansaitusta vapaapäivästään tuon summan?

Olen usein tuonut esiin sen, miten suurta viisautta päättäjiltä on omaishoidon tukeminen. Hoitaja saa työstää 24/7 keskimäärin 10–15 euroa vuorokaudessa. Sen ja laitospaikan välinen ero on suuri, Heinolassa miljoonaluokan säästö (useamman miljoonan) vuositasolla, tukea saavien omaishoitajien osalta. Inhimillisestä puolesta puhumattakaan.

Nyt on panostettava siihen, että valtiolta omaishoitoon tulevan tuen on tultava korvamerkittynä. Näin ei nyt ole, vaan se tulee muun tuen yhteydessä ja kunta jakaa sen harkinnanvaraisesti. Toinen oleellinen asia on omaishoidontuen verottaminen. Tuki on saatava verovapaaksi.

Kolmas, mutta ei vähäisin: omaishoitajan vapaapäivät. Hänellä on lakisääteisesti vapaita 2–3 päivää kuukaudessa. Mikäli hän onnistuu pitämään vapaansa, hän maksaa jokaisesta päivästä 11,40 euroa. Se on iso lommo pieneen rahalliseen tukeen. Heitänkin kysymyksen, kuka palkansaaja maksaa ansaitusta vapaapäivästään tuon summan?

Työtä näiden asioiden parissa riittää ja siihen olen edelleen valmis.

Kirjoittaja on kuntavaaliehdokas (sd.) Heinolasta.

Kommentoi