Päivän vieras: Uuden valtuustokauden lähtöviivalla

Heikki Mäkilä

Entisenä ja kenties tulevana päättäjänä tuntuu ajankohtaiselta pohtia valtuuston ja virkamiehistön suhdetta, valtaa ja toiminnan tuloksellisuutta.

Valtuustolla on kaikki se valta, joka sille on lainsäädännössä annettu. Sillä ei ole merkitystä, miten paljon valtuusto on delegoinut.

Valtuusto kuitenkin vastaa resursseista, strategiasta ja tavoitteista. Jos tavoitteita ei saavuteta, valtuusto tutkistelkoon itseään: mikä meni pieleen? Onko strategia epärealistinen, ovatko tavoitteet ylimitoitettuja tai vääriä, onko resurssit kohdennettu oikein, osaako valtuusto johtaa?

Monella valtuutetulla saattaisi olla kiusaus syyttää epäonnistumisesta virkamiehiä - niitä, jotka päättäjät ovat itse valinneet. Se kyllä kuulostaisi aika epäreilulta.

En tiedä yhtään ihmistä, jonka mielestä potkut saaneen valtiontalouden tarkastusviraston pääjohtajan yritys sysätä syy epäonnistumisestaan alaistensa niskoille oli fiksua.

Ei ollut fiksua, vaan tökeröä. On rehtiä ottaa vastuuta eikä vierittää sitä muille.

Tämä maalittaminen kyllä kuluttaa.

Miten virkamiehen saa sitten tekemään parhaansa? No, lähtökohtaisesti se on varsin helppoa. Hän nimittäin pyrkii siihen aivan omaehtoisesti, ja viranhaltijat kollektiivisesti.

Aina on tietysti varaa parantaa, mutta kaikki myös haluavat kehittyä.

Hyvät viranhaltijat kyllä löytävät keinot ja saavuttavat tavoitteet, kun heitä siihen kannustetaan ja heille annetaan siihen mahdollisuus. Siis päättäjiltä tavoitteet ja resurssit, ja vain ne.

Tämä toimii, kun on luottamusta puolin ja toisin.

Olisi äärimmäisen tärkeää, että viranhaltijat jaksaisivat työssään. Kaikenlaisia järjestelmä-, prosessi-, hallinto- ym. uudistuksia ahnehditaan helposti liikaa, eikä osata arvioida niiden kuormittavuutta ja sitä, että aikaa annettujen tavoitteiden saavuttamiseen ei enää riitäkään.

Motivaatio syntyy hyvin usein siitä, että työyhteisö – päättäjät mukaanlukien -– puhaltaa yhteen hiileen, ja nähdään, että edistytään suunnitellusti eli saadaan hyviä asioita aikaan.

Esimerkiksi elinvoimatoimialalla on edistytty erinomaisesti koskien niin yrityskenttää, työllisyydenhoitoa, nettomuuttoa, tonttien ja rakennusten myyntiä ja tapahtumatoimintaa, organisaation madaltamista ja uusia toimintamalleja sekä palveluita.

Tätä taustaa vasten tuntuu huvittavalta, että jotkut harvat yksityishenkilöt jaksavat päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen valittaa ja mustamaalata viranhaltijoita.

Mitään hyötyä siitä ei ole kenellekään ollut, haittaa ja kustannuksia yllin kyllin.

Surullista tällaisessa on se, että viranhaltijan motiivit, rehellisyys, luotettavuus, osaaminen ynnä muut kyseenalaistetaan ja niistä levitetään valheita julkisuudessa.

En tiedä monetko some-potkut minäkin olen saanut, olen ollut poliisitutkinnassa ja valituksia riittää – tosin nämä ovat osoittautuneet aiheettomiksi.

Siinä vaiheessa, kun erilaiset nykyiset ja ex-päättäjät ynnä muut ovat agitoituneet maalittamisesta ja sanovat, että pakkohan jotain mätää on olla kun näin paljon puhutaan, ollaan kyllä pöyristyttävässä tilanteessa.

Kun sopivia faktoja ei ole, keksitään niitä. Niinhän se nykyään menee, ikävä kyllä. Ja tämä maalittaminen kyllä kuluttaa.

Puolustin kerran erästä ystävääni, jota tällainen kiihottaja sähköpostitse erään järjestön sähköpostilistalla panetteli selän takana.

Vastasin, että mielestäni tuollainen toiminta ei ole järjestön arvojen mukaista. Yksi arvostamani jäsen kirjoitti minulle, että kiitos kun kirjoitin. Hänkin olisi halunnut, mutta ei uskaltanut.

Kun viranhaltija toimii päättäjien päättämien ohjeiden mukaan, hänen ei pitäisi joutua yksin puolustamaan itseään, jos lopputulos ei miellytä. Hänhän on vain toiminut kuten päättäjät ovat halunneet.

Aika helposti joiltain päättäjiltä tämä unohtuu, ja viranhaltijaa saatetaan höykyttää tai ollaan hiljaa eikä sanota, että hei, hän teki niin kuin pitikin ja me päättäjät vastaamme ohjeistuksesta.

Hyvä lähtökohta alkaneelle valtuustokaudelle on, että päättäjät ja viranhaltijat ovat samalla puolella, yhteistyökumppaneina, molemmat omissa erillisissä rooleissaan. Niin päästään parhaiten tavoitteisiin.

Kommentoi