Mielipide: Hoitajapulaan on olemassa ratkaisut – Palvelut on rakennettu liian paljon ja liian pitkään hoitajien joustamisen varaan

Silja Paavola

Suomea koetteleva hoitajapula ei ole yllättävä asia. Siihen ovat johtaneet monet tekijät, esimerkiksi jatkuvat säästötoimet.

Palkkaus ja työolot eivät ole oikealla tasolla. Pitkään jatkunut kuormitus on pakottanut hoitajat hakeutumaan muille aloille enenevässä määrin.

Kun jaksamisen rajat tulevat vastaan, ei mielekäs työ saa enää pysymään alalla. Koronakriisi on syventänyt muutenkin epätoivoista tilannetta. Kohtuuton työmäärä, pitkät päivät erityisjärjestelyineen, työskentely suojavarusteissa, pelko omasta ja läheisten terveydestä ja epävarmuus tulevasta ovat vieneet hoitajat jaksamisen äärirajoille.

Hoitajien on mentävä työpaikalle silloinkin, kun muut voivat suojautua jäämällä etätöihin. He ovat etulinjassa taistelemassa virusta vastaan. On kovin ristiriitainen tilanne, kun päättäjät kertovat turvassa kotoaan käsin, etteivät hoitajat tarvitse mitään koronakorvauksia ja ettei siihen löydy rahaa.

Eikö valtiolla todellakaan ole rahaa maksaa hoitoalan ammattilaisille, joiden osaaminen on välttämätöntä, jotta kriisistä ylipäätään selvitään?

Hoitajien joustamisen varaan on rakennettu liian paljon jo vuosikymmeniä. Sen varaan on rakennettu koko sote-palveluiden tuotanto. Ylitöihin on paikoin painostettu, ja työntekijät kokevat velvollisuudekseen huolehtia asiakkaista tekemällä pitkiä vuoroja, vaikka oma jaksaminen on uhattuna.

Tilannetta ei korjata pienillä parannuksilla.

Sote-sektorilla on tehty työtä liian pienellä henkilöstömäärällä liian kauan. Tilanne on samanlainen varhaiskasvatuksessa.

Kun jaksamisen rajat tulevat vastaan ja muutosta on odotettu kohtuuttoman kauan, ei tilannetta saada korjattua pienillä parannuksilla. Moni alaa vaihtanut hoitaja ei tule enää takaisin.

Kun luottamus alan palkkauksen ja työolojen parantumiseen on mennyt, sitä on vaikea saada takaisin.

Työntekijöitä ei voi jatkuvasti velvoittaa joustamaan. Heillä tulee olla varmuus siitä, että poikkeuksellisen kuormittavista ajoista maksetaan asianmukainen korvaus. Jos joustaminen toimii vain yhteen suuntaan, voidaan puhua hyväksikäytöstä. Koronakriisi on vahvistanut monen pelkoa siitä, ettei hoitoalalla koskaan saada oikeudenmukaista korvausta tehdystä työstä.

Vanhustenhoito on ollut kriittinen sektori koronakriisin hoitamisessa, ja ongelmat siellä ovat kärjistyneet. Vanhustenhoidosta tulee pian ala, jolle palkataan pääasiassa kouluttamatonta, usein vaihtuvaa henkilökuntaa. Jos vanhustenhoidon tilannetta ei korjata nopeasti, omaiset joutuvat jatkossa ottamaan siitä merkittävästi nykyistä suuremman vastuun.

Sote-palvelujen turvaaminen on kuntien lisäksi valtion vastuulla. Valtion on kohdennettava rahaa hoitajapulan korjaamiseen.

Kirjoittaja on Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPerin puheenjohtaja.

Kommentoi