Mielipide: Ei pelkkiä käsipareja – osaaminen on arvokas asia

Pirjo Riikonen

Oikea osaaminen, oikeassa paikassa, oikeaan aikaan. Kuinka varmistamme osaavan sote-henkilöstön saatavuuden nyt ja tulevaisuudessa?

Pelkät käsiparit eivät vain riitä. Ikärakenteen muutos haastaa meitä. Hoitajien tarve on ollut vuosia tiedossa. Hoitajamitoitus ei yksin riitä, totesi Helsingin Sanomat pääkirjoituksessaan 15.9.

Sote-henkilöstön riittävyyden pohtiminen innoittaa minua. Mistä johtuu ja mitä voisi tehdä?

Ammattilaisten riittävyyden ohella on mietittävä keinoja muuttaa toimintaympäristöä ja vahvistaa osaamista. Toimiessani hoitotyön peruskoulutuksessa opettajana olen miettinyt asiaa myös osaamisen ja koulutuksen näkökulmasta.

Hoitotyö on erittäin vaativaa ja mielenkiintoista asiantuntijatyötä, samalla eettisesti, henkisesti ja fyysisesti vaativaa. Hoitotyöhön kuuluvat kaikki ammattiryhmät, jotka osallistuvat potilaan hoitoon: hoitajat, lääkärit, terapeutit, sosiaalityöntekijät, laitoshuoltajat ynnä muut.

Henkilöstöpula ja osaamispula ovat tällä hetkellä totta. Henkilöstön määrää ja sen riittävyyttä usein määritetään kokemustiedon perusteella, tutkittua tietoa ei ole vielä riittävästi. Henkilöstö kokee kuormitusta, käsipareja puuttuu, mutta samalla puuttuu usein osaamista. Yhtälö on vaikea.

Palkkausta on korjattava pikaisesti, valtakunnan tason päätöksillä.

Osaaminen on hoitotyössä alikeskusteltu aihe. Henkilöstön määrään liittyvät tärkeämpänä mielestäni henkilöstön hyvinvointi, osaaminen ja hoitotyön kuormituksen vähentäminen.

Hoitotyö vaatii ammattilaisia. Koulutuksessa saavutetaan tietty osaamistaso, mutta ammatti opitaan työtä tekemällä. Osaamispääoman saavuttaminen vie hoitohenkilöstöllä vuosia. Ammatillinen oppiminen tapahtuu työssä, niin kotihoidossa kuin teho-osastolla hoitotyössä.

Yhtään hoitajaa ei ole varaa menettää. Lähiesihenkilöt ovat paljon vartijoita, ja henkilöstön tukemiseen, kannustamiseen, motivointiin on oltava aikaa riittävästi.

Vaativia asiakkaita on paljon ja henkilöstökuormitusta on tasattava. Kuormitusta voidaan vähentää osaamista lisäämällä ja työn suunnittelulla. Ammattilaisten tulee olla oikeassa paikassa, oikeaan aikaan.

Tarvitaan uudenlaista ajattelu- ja toimintamalleja työn suunnitteluun ja toteuttamiseen. Henkilöstömäärää vahvistetaan silloin, kun asiakastarve edellyttää.

Hoitotyön johtaminen ja voimavarojen varmistaminen on yhteiskunnallinen haaste. Henkilöstöä ei ole ja määrärahat ovat vähässä. Henkilöstöllä on oikeus kokea työelämä reiluksi. Oikeudenmukaiset työvuorosuunnitelmat ovat tärkeitä.

Rakenteiden muuttaminen on tulevaisuuden tekoja, mutta muutos ei helppo. Muutos vaatii perusteluja ja yhteistä kehittämistyötä. Hoitajia ei vain riitä ja asiakkaiden palvelutarve kasvaa. Kaikki haluamme hyvää hoitoa.

Yksin koulutusmääriä lisäämällä ei ratkaista hoitajapulaa. Hoitotyön arvostusta tulee nostaa. Uusia työnsuunnittelun malleja, vahvaa osaamisen arvostamista ja hoitotyön johtamisen kehittämistä

Hoitotyön ja sen osaamisen arvostus mitataan myös palkkauksella ja työstä palkitsemisella. Palkkausta on korjattava pikaisesti, valtakunnan tason päätöksillä. Kunnilla ei ole tällä hetkellä mahdollisuutta tehdä ratkaisua, kuntien verorahoin ei pystytä tilannetta ratkaisemaan.

Hoitotyön vetovoimaisuutta nostetaan, kun henkilöstölle tarjotaan parempaa palkan, palkitsemisen ja työolojen sekä työhyvinvoinnin ja hyvän johtamisen avulla.

Kirjoittaja on kaupunginvaltuutettu (sd.) ja pitkän linjan sote-ammattilainen.

Kommentoi