Mielipide: Kyberpuolustustamme täytyy vahvistaa

Timo Heinonen

Yksi kuluvan vaalikauden tärkeimmistä asiakirjoista, puolustusselonteko, valmistui viimein koronaviivästysten jälkeen. Puolustuksen nykytilaa ja tulevaisuutta arvioiva selonteko on keskeisen tärkeä suunta-asiakirja.

Itse olen saanut puolustusvaliokuntavuosinani olla läheisesti tekemisissä useammankin selonteon kanssa, ja yhteistä niille on pitkän ja vakaan linjan jatkuvuus. Maamme puolustuksen perusta on jatkossakin yleinen asevelvollisuus, osaava reservi, korkea maanpuolustustahto ja vahva lupaus koko maan puolustamisesta.

Perinteisen sodan uhkan uskottiin jossain vaiheessa jo katoavan maailmasta, mutta viime vuodet ovat osoittaneet, että sitäkään ei voi sulkea pois. Olemmekin hankkineet myös tätä silmällä pitäen toimivaa kalustoa, muun muassa Etelä-Koreasta iskukykyisiä K9-panssarihaupitseja ja sata uudenaikaista käytettyä Leopard 2 -taistelu­vaunua Hollannilta.

Tärkeitä osia tässä ovat myös merivoimien Laivue 2020 -hanke ja nyt maaliin saatava Ilmavoimien HX-hanke. Näin olemme pitkäjänteisesti ymmärtäneet pitää huolta myös puolustusvoimiemme perinteisestä iskukyvystä.

Tämän rinnalla on huoleksemme tullut myös paljon uusia uhkia: terrorismi, tunnuksettomat sotilaat, kybersodankäynti ja hybridivaikuttaminen. Tätä silmällä pitäen nyt uudistetaankin paikallispuolustusta ja myös hybridivaikuttamisen lisääntymiseen varaudutaan.

Uudet painotukset ovat esimerkiksi kyberpuolustuksessa, ja nämä edellyttävät lisähenkilöstön palkkaamista ja osaajien rekrytointia, mutta myös uuden teknologian hankkimista. Tavoitteena on 500 henkilötyövuoden lisäys vuosikymmenen loppuun mennessä, ja epäilen, ettei tämäkään ole vielä riitä.

Resurssivaje rajoittaa myös maamme varautumista pitkäkestoiseen kriisiin ja sodankäyntiin.

Maamme puolustuksen toimintaympäristö on säilynyt jännitteisenä ja vaikeasti ennakoitavana. Asemamme on kuitenkin vakaa ja selvä. Emme ole enää 30 vuoteen olleet puolueeton maa, mutta sotilasliittoon kuulumaton edelleen olemme – ainakin toistaiseksi. Puolemme olemme viimeistään EU:hun liittyessämme valinneet, ja selonteossa Yhdysvallat mainitaankin meille ”tärkeänä ja läheisenä kumppanina”.

Myös Ruotsin ja Nato-maa Norjan kanssa tehtävää puolustusyhteistyötä halutaan edelleen lisätä. Natoa kuvataan nyt selonteossa ”turvallisuutta ja vakautta edistäväksi toimijaksi”, ja Suomi säilyttää mahdollisuuden hakea Nato-jäsenyyttä. Näin siis myös pääministeri Sanna Marinin (sd.) johtaman hallituksen aikana, jossa vahvasti vaikuttavat niin SDP kuin vasemmistoliittokin. Hyvä näin.

Samaan aikaan Venäjän kynnys käyttää sotilaallista voimaa ja painostaa sillä on tuoreiden arvioiden mukaan madaltunut. Vaikka maahamme ei kohdistukaan välitöntä sotilaallista uhkaa, voimankäyttöön tai sillä uhkaamiseen on kuitenkin varauduttava, ja me myös varaudumme.

Puolustusvoimien joukkorakennetta uudistetaan ja sodan ajan joukot jaetaan selvemmin operatiivisiin joukkoihin ja paikallisjoukkoihin. Samalla paikallisjoukkojen tehtäväkenttä laajenee ja vaatimustaso nousee.

Puolustusvoimiin kohdistetut säästövelvoitteet ja käytössä olevat resurssit asettavat kuitenkin haasteita toiminnan ja valmiuden ylläpitämiselle nykytasolla. Resurssivaje rajoittaa myös maamme varautumista pitkäkestoiseen kriisiin ja sodankäyntiin. Tämä huoli on syytä ottaa vakavasti ja varmistaa yhdessä, että kestämme.

Kirjoittaja on kansanedustaja (kok.) ja puolustusvaliokunnan jäsen.

Kommentoi