Mielipide: Onko mietitty, miksi panostuksista huolimatta käännettä laskeviin asukas- ja työpaikkojen määriin ei ole tapahtumassa?

Seppo Ruuskanen

Kirjoitin aikoinaan Itä-Hämeen mielipidepalstalla jutun otsikolla ”Elinvoima tarkoittaa muuta kuin autioita katuja”. Ajattelin, että en enää aiheeseen puutu, mutta nyt on pakko. Pakon aiheutti Itä-Hämeessä 5.10.21 ollut elinvoimajohtaja Heikki Mäkilän Päivän vieras -kirjoitus ”Mitä se elinvoima oikeastaan on”.

Jutussa elinvoimajohtaja pohdiskelee, miten elinvoima määritetään ja voiko sitä mitata. Pohdinnassaan hän päätyy tulokseen, jonka mukaan elinvoimalle ei ole olemassa yleispätevää määritelmää, joten sille voi määrittää kuka minkäkinlaisen sisällön haluaa, ja että elinvoimalle ei ole yleispätevää mittariakaan, joten tapauskohtaisesti voi erikseen määrittää, mitä mitataan, jos mitata halutaan. Näistä päätelmistä ei voi olla kuin samaa mieltä.

Elinvoimajohtaja pohdinnoissaan päätyy toteamaan, että olemme pärjänneet hyvin vertailtaessa elinvoimaisuuden kehitystä muihin kuntiin. Jos näin on, se ilman muuta olisi heinolalaisten kannalta hyvä asia.

Lausunto kuitenkin hämmästyttää, ensinnäkin siksi, että elinvoimajohtaja ei sanallakaan kerro, mihin mittareihin hän tulkintansa perustaa. Ennen kaikkea se hämmästyttää kuitenkin siksi, että kun elinvoimatoimi vuonna 2015 aloitti toimintansa, toiminnan tavoitteen kerrottiin olevan kaupungin asukkaiden ja yksityisen sektorin työpaikkojen määrän lisääminen.

Kun tämän muistaa ja muistelee noin seitsemän vuoden takaisia asukas- ja työpaikkojen määriä, herää kysymys, onko elinvoimajohtaja käyttänyt vapautta valita mieleisensä mittarit lausuntoa antaessaan, sillä asukas- ja työpaikkojen määrien kehitys sitä tuskin tukee.

Kirjoituksessaan elinvoimajohtaja toteaa myös, että ”maineen on perustuttava tekoihin”. Tällä hän sopivan mittarin etsimisen sijasta tarkoittanee todellisia todennettavissa olevia tekoja.

Jos elinvoimajohtaja perustelee jutussaan olevaa lausuntoaan hyvin menestymisestä hankkeiden ja ennen kaikkea Heinolassa elinvoiman parantamiseksi käytetyllä rahanmäärällä, lausunto on ymmärrettävä. Näin siksi, että on todella hämmästyttävää, kuinka yli varojensa elävä kaupunki on saatu panostamaan elinvoimatoimeen ja sen lukuisiin hankkeisiin kymmeniä miljoonia. Tuskin vastaavaa muualta löytyy.

Se, että hankkeet eivät ole tuoneet haluttua tulosta, on varmasti ollut elinvoimalle kuten rahankäytön hyväksyjillekin ikävä yllätys. On varmasti mietitty syitä siihen, miksi suurista panostuksista huolimatta toivottua käännettä laskeviin asukas- ja työpaikkojen määriin ei ole tapahtumassa.

Vai onko mietitty? Jos ei, niin pitäisikö? Kuka tietää, vaikka todettaisiin, että Heinolan asukasmäärän ja työpaikkojen määrän kasvattaminen seitsemän vuotta sitten ajatellulla tavalla – 20 000 asukasta, tuhat työpaikkaa – ei ole toteutumassa lähivuosina Heinolan omin toimin.

Tämän ilmeisen tosiasian hyväksymisen jälkeen olisi kenties nykyistä helpompaa luopua kasvun tavoitteesta ja keskittyä pitämään nykyiset asemat ja sopeuttaa kaupungin toiminta sen mukaiseksi. Kuka tietää, vaikka se olisi Heinolan ja heinolalaisten itsenäisen tulevaisuuden kannalta parempi vaihtoehto, kuin jatkaa unelmien ylläpitoa mittarikikkailulla ja kasvattaa velkaa tulevaisuudessa maksettavaksi.

Koska minulla ei ole pääsyä niin sanotusti tiedon lähteille, jutussa saattaa olla vääristä lähtötiedoista johtuvia virheitä, ja elinvoimajohtaja varmasti ne jossain Päivän vieras -pohdinnoissaan korjaa, jos katsoo aiheelliseksi.

Kommentoi