Mielipide: Koulunkäynninohjaajia ei saa unohtaa kasvatuskeskustelussa

Maija Vikman, Sanna Pihakivi

Kuluneen syksyn aikana on mediassa nostettu usein esille opettajien työn vaativuus ja arvostus. Uutisissa on myös peräänkuulutettu kouluille aitoa, läsnäolevaa kohtaamista.

Rehtoreiden ja opettajien kuorma on koronan aiheuttamien rajoitusten purkamisen jälkeen kasvanut kohtuuttoman suureksi. Tuon kuorman purkamiseen on toivottu lisää resursseja oppilashuollollisen henkilökunnan lisäämisellä: kuraattoreja, psykologeja, erityisopettajia, resurssiopettajia ja lisäresurssiksi nuoriso-ohjaajia.

Vähättelemättä näiden ammattiryhmien tarpeellisuutta tämän päivän koulumaailmassa ihmettelemme, mihin on kaikista uutisista kadonnut yksi ammattiryhmä, joka kouluilla jo toimii – nimittäin koulunkäynninohjaajat, jotka kulkevat oppilaiden rinnalla koko koulupäivän ajan.

Opettajien työ ei ole helppoa, ja arvostamme heidän työtään suuresti. Koulunkäynninohjaajat ovatkin kouluissa juuri siksi, jotta opettajat pystyisivät keskittymään omaan arvokkaaseen tehtäväänsä, opettamiseen.

Ohjaajien keskeisenä työnä on toimia opettajien työpareina, kuulemassa, näkemässä, ohjaamassa, auttamassa ja tukemassa lapsia ja nuoria heidän koulupolullaan. Koulunkäynninohjaajat ovat kouluilla tärkeitä aikuisia, jotka kohtaavat, kuulevat, tukevat, auttavat ja ohjaavat.

He ovat koulutettuja ammattilaisia, läsnäolevia ja kasvokkain oppilaita kohtaavia aikuisia, siis juuri niitä, joista lapsilla ja nuorilla on huutava pula. Ohjaajien työpanos vain jää harmittavan usein näkymättömäksi.

Monesti auttaa jo, kun joku istuu viereen, aidosti kuuntelee ja on läsnä.

Ohjaajilla tulee olla kyky liikkua luokissa oppituntien aikana häiritsemättä opetusta ja huomata oppilaiden avun tarve (oppimiseen, oman toiminnan säätelyyn, rauhoittumiseen, kuormitukseen, sosiaaliseen toimintaan jne. liittyen).

Ohjaajilla on laaja kokonaiskuva annettavan opetuksen sekä kunkin luokka-asteen opetussuunnitelman sisällöistä, koska ohjaajat kulkevat oppilaiden mukana kaikilla oppitunneilla. Heillä on myös tieto haasteista, joita lapsilla ja nuorilla voi olla.

Heillä on osaamista erilaisten sairauksien ja diagnoosien kanssa toimimiseen ja taito tulla toimeen eri yhteistyötahojen, huoltajien ja vaihtuvien työparien kanssa.

Ohjaajat kulkevat apuna ja tukena myös välitunneilla, ruokailuissa sekä koulun jälkeen vastuullisina aikuisina iltapäivätoiminnassa ohjaten ja suunnitellen toimintaa, suurissakin lapsiryhmissä. Koulunkäynninohjaajien työ on vastuullista, kohtaavaa, lasten ja nuorten vahvuuksia sekä voimavaroja huomioivaa opetus- ja kasvatustyötä.

Lasten ja nuorten pahoinvointi sekä avun tarve lisääntyy vuosi vuodelta. Monesti auttaa jo, kun joku istuu viereen, aidosti kuuntelee ja on läsnä. Tässä koulunkäynninohjaajat ovat merkittävässä roolissa.

Korona-aika on lisännyt työn kuormittavuutta opetusalalla. On syntynyt oppimisvajetta. Sen lisäksi useilla oppijoilla on havaittu ahdistuneisuutta ja levottomuutta sekä stressiä ja uupumusta. Erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden pärjääminen aiheuttaa huolta.

Koronan tuomat haasteet ovat kasvattaneet kaikkien opetus-, kasvatus- ja ohjausalan ammattilaisten työn kuormitusta pitkäkestoisesti. Me Ammattiliitto JHL:ssä haluammekin, että kaikki kouluissa ja oppilaitoksissa työskentelevät kasvatus- ja ohjausalan ammattilaiset otettaisiin huomioon lainsäädännössä ja kehittämistyössä tasavertaisesti työnkuvasta riippumatta.

Koulunkäynninohjaaja osallistuu oman työnsä asiantuntijana oppilaiden kasvatusta, kuntoutusta ja koulutyötä koskevaan suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin. Toivomme, että myös koulunkäynninohjaajat muistetaan ja otetaan huomioon, kun käydään keskustelua kasvatuksesta ja opetuksesta.

Kirjoittajista Vikman on koulunkäynninohjaaja, JHL ja Pihakivi ammattialatoiminnan asiantuntija, JHL.

Kommentoi