Mielipide | Käteistä pitää olla lompakossa, ja sitä pitää saada pankista

Lähilehdessä 27.10. oli kaksi kirjoitusta, joissa käsiteltiin käteisen rahan nostoa Helmi Säästöpankista. Kiitän Johanna Jussilaa asiallisesta kirjoituksesta ja myös sanomalehti Itä-Hämeessä 26.10. olleesta kirjoituksesta.

Maailma on nykypäivänä kova ja muuttuu yhä kovemmaksi. Sen osoittaa myös Helmi Säästöpankin toimitusjohtajan mielipide Lähilehdessä.

Vähän kerrallaan on ihmisiä johdatettu tähän käytäntöön. Mitä tapahtuukaan jatkossa? Mitä sanoisivat Sysmän Säästöpankin perustajat?

Lähihistoriaa muistellen olen kokenut ajan, jolloin rakennusalan liikkeillä tuli käyttöön ”palkka pankkiin”-systeemi. Pääsin 1955-vuoden loppupuolella Suomen suurimman rakennusliikkeen palvelukseen Helsingissä.

Työmaita oli eripuolilla Helsinkiä, mutta myös ulkopaikkakunnilla, muun muassa Julkulan B-mielisairaala lähellä Kuopiota. Siellä tietysti oli oma toimistojärjestelmä, jonka konttoristi ja rakennusmestarit hoitivat. Tilitykset lähetettiin kuukausittain pääkonttoriin.

Palkanmaksuväli oli siihen aikaan viikko. Mestareilta tulivat konttoriin työmiesten palkkatiedot, myös verokirjat, ja konttorissa hoidettiin tarvittavat toimenpiteet, jotta päästiin palkkarahojen pussitusvaiheeseen.

Pankin päätös käteisen rahan saatavuudesta on erittäin ikävä ja epäoikeudenmukainen.

Palkanmaksupäivä oli perjantai, ja firman kuriirit veivät palkkapussit eri työmaille. Rakennusmestari jakoi palkkapussit nimenhuudolla. Oli se vipinää.

Ylitöitä jouduttiin tekemään ennen palkanmaksutapahtumia, ja koko konttorihenkilökunta avusti palkanlaskijoita. Se oli mukavaa aikaa.

Palkkalistat kirjoitettiin käsin, mutta laskukoneet olivat kovassa käytössä. Kirjoituskoneet olivat tietysti jokaisen pöydällä muita tehtäviä varten (Remington-Underwood-merkkiset). Tietokonetta kehitettiin jo siihen aikaan.

Työnantajilla oli silloinkin tiukat ajat rahoituksen järjestelyissä, ja pankki vaati osansa. Palkka alettiin maksaa pankkiin 1960-luvun alkupuolella. Sillä menetelmällä jäi joku roponen työmiehen palkasta pankkiinkin, mikä oli hyvä asia.

Nyt on tultu vaiheeseen, jossa käteisen nostajat nauretaan ulos pankista. Pienellä ihmisellä ei ole sananvaltaa omien rahojensa suhteen. Keinottelu kukoistaa, rikollisuus ja ihmisten pahoinvointi lisääntyvät.

Nuoretkin ovat kovilla, emme pelkästään me vanhukset. Meillä on huoli myös jälkikasvumme tulevaisuudesta. Moni nuori on valitettavasti joutunut pahaan velkakierteeseen (= menettänyt luottotietonsa) nykyisten systeemien ”ansiosta”.

Olen saanut asiallista kohtelua pankissa asioidessani eri elämänvaiheideni aikana. Käytän mielelläni käteistä rahaa eri tilanteissa, eikä aina ole edes mahdollista maksaa muilla maksuvälineillä. Käteistä pitää olla lompakossa, ja käteistä pitää saada pankista! Päätän itse, mihin rahani käytän.

Tämä Helmi Säästöpankin päätös käteisen rahan saatavuudesta on erittäin ikävä ja epäoikeudenmukainen. Mitä seuraa jatkossa? Muutoksethan tapahtuvat entisessä Sysmän Säästöpankissa tuhka tiheään.

Kirjoittaja on sysmäläinen.