Lukijalta | Metsien suojelulinjaukset uhkaavat suomalaista sahateollisuutta

Euroopan Unionin irtautuminen hiilestä edellyttää siirtymistä bio- ja kiertotalouden periaatteisiin, hiilineutraaleihin tuotantoprosesseihin ja tuotteisiin. Tämä koskee sekä rakentamisesta että materiaalien käyttöä.

Eurooppalainen puutuoteteollisuus tarjoaa innovatiivisia ja vähähiilisiä ratkaisuja matkalla hiilineutraaliuteen. Sen osana suomalaisen sahateollisuus tunnetaan maailmanlaajuisesti resurssitehokkaana, luotettavana ja edistyksellisenä kumppanina.

EU:n biodiversiteettistrategian tavoitteena on saada luonnon monimuotoisuus elpymään vuoteen 2030 mennessä. Strategian mukaan vähintään 30 prosenttia EU:n maa- ja merialueista tulee saattaa suojelun piiriin ja tästä kolmannes eli 10 prosenttia tulee suojella tiukasti.

Toimenpiteet tulisi kohdistaa alueisiin, joilla on suuri monimuotoisuusarvo tai -potentiaali.

Suomen luontopaneeli on esittänyt laskelman, miten Suomi voi metsien osalta täyttää osuutensa strategian suojelutavoitteista. Se ehdottaa, että tiukan suojelun piiriin tuodaan kaikki vanhat ja luonnontilaiset metsät sekä vähintään 10 prosenttia metsäpinta-alasta kaikissa Suomen maakunnissa.

Toimenpiteet kohdistettaisiin ensin valtion metsiin, jotka ovat itsenäisen sahateollisuuden puunhankinnalle erittäin tärkeitä.

Linjaukset johtaisivat sahateollisuuden huomattavaan alasajoon.

Luontopaneelin esitykset ovat monin tavoin pulmallisia. Suojelutavoitteen kohdentaminen EU:n sisällä on vielä kesken. Vanhojen ja luonnonmetsien määritelmät ovat auki.

Päätökset suojelun kohdentamisesta tulee tehdä kokonaiskestävyyden periaatteita noudattaen, mutta Luontopaneeli ei huomioi lainkaan vaikutuksia yritysten toimintaedellytyksiin, paikallistalouteen tai työllisyyteen.

Taloudellisessa arviossa on huomioitu valtion maanomistajille maksettavaksi tuleva 6,8 miljardin euron suojelukorvaus. Merkittävämpi metsäsektorin tuottama arvonlisä loistaa poissaolollaan.

Suomessa on viime vuosikymmeninä toteutettu hyvin mittavia suojeluohjelmia, joiden seurauksena puolet EU:n tiukasti suojelluista metsistä on Suomessa.

Luontopaneelin esityksiä ei voi hyväksyä, vaan nyt olisi aika tarkastella, miten toteutuneet suojelupäätökset ja muut toimenpiteet – mukaan lukien metsätalouden käytäntöjen muutos – ovat edistäneet monimuotoisuutta. Vai ovatko?

Sahateollisuus on nyt kuromassa kiinni vuosien aikana kertynyttä investointivelkaa. Sahatavara on noussut tänä vuonna neljänneksi tärkeimmäksi vientituotteeksi paperien, dieselpolttoaineiden ja Uudenkaupungin autojen jälkeen.

Sahateollisuuden tuotanto perustuu kotimaisiin panoksiin, se on vähäpäästöistä ja sen tuotteet sitovat runsaasti hiiltä. Sahat ovat sijaintikuntiensa tärkeimpiä työnantajia ja talousvetureita.

Luontopaneelin linjaukset johtaisivat suomalaisen hiiltä sitovan ja pitkäkiertoisia tuotteita tuottavan sahateollisuuden huomattavaan alasajoon.

Ne heikentäisivät toimialan entisestään heikkoa kansainvälistä kilpailukykyä ja osaltaan hidastaisivat rakennusteollisuuden siirtymistä kohti hiilineutraaliutta.

Vaikutukset heijastuisivat myös laajemmin metsäteollisuuteen sahateollisuuden sivuvirtojen hyytyessä.

Tällöin suomalaisten taloudellinen hyvinvointi perustuisi jatkossa yhä enemmän tuontipanoksiin ja hiilivuodon kasvattamiseen.

On syytä huomioida, että suomalainen sahatavara korvautuu markkinoilla kilpailevilla materiaaleilla, jotka täyttävät kestävyyskriteerit suomalaista heikommin tai perustuvat fossiilisiin raaka-aineisiin.

Lukuisten yksiniittisten linjausten sijaan sahateollisuus toivoo pitkäjänteistä ja kokonaisvaltaista teollisuuspolitiikkaa, jolla turvattaisiin nyt kovaa vauhtia velkaantuvan Suomen taloudellinen kestokyky sekä hyvinvointivaltion rahoitus myös tuleville sukupolville.