Mielipide | Maantie- ja tietoverkon rakentaminen tuottavampaa kuin rataverkon – On hulluutta ajaa uusia ratahankkeita kansan rahoitettavaksi, jotta kourallinen matkustajia olisi nopeammin perillä

Ratahankkeista on viime aikoina keskusteltu laajasti EU:n tarjotessa rahaa infra-rakentamiseen. Itä-Häme käsitteli aihetta pääkirjoituksessa matkustajan kannalta (9.12.) Eräässä mielipidekirjoituksessa (IH 19.9.) pyrittiin vauhdittamaan jo vuonna 1926 esille otettua Savonradan oikaisuhanketta Heinolan kautta Mikkeliin. Oikaisulla lyhennettäisiin matka-aikaa Kuopion ja Helsingin välillä 40 minuuttia.

Entisten kaupunginjohtajien Jarkko Parosen ja Pauli Ihamäen aikana olin ”Nopeat Itäradat -neuvottelukunnassa” kuntaliitokseen 1997 asti, jonka jälkeen tehtävä lankesi maalaiskunnasta tulleelle kunnanjohtajalle.

Ehdin kuitenkin olla mukana yhdellä opintomatkalla Saksassa sekä useissa palavereissa, joista viimeisimmässä, 14.10.1997 Helsingin kaupunginhallituksen kokoushuoneessa pidetyssä palaverissa, sain vielä Jarkko Parosen muistoksi virkani puolesta heivattua Heinolan rataoikaisun takaisin hankesuunnitelmaan, josta projektiryhmä oli sen pudottanut pois käytyään opintomatkalla Saksassa toukokuussa 1995.

Opintomatkalla tulivat esille realiteetit siitä, millä perusteella uusia, nopeita ratayhteyksiä Euroopassa ja maailmalla rakennetaan. Perusteluna uudelle ratayhteydelle ovat aina olleet lisääntyneet matkalipputulot ja kilpailu lentoliikenteen kanssa. Lyhentyvillä matka-ajoilla ei maailmalla ratahankkeita perustella.

Matka-ajan lyhentymisen esille tuominen on ”siltarumpupolitiikkaa”, jolla vallassa olevat poliitikot vuodesta toiseen pyrkivät turvaamaan asemansa ja kokouspalkkionsa kertomalla äänestäjille asioista vain hyvät puolet, mutta jättämällä huonot asiat virkamiesten selitettäviksi – ja näitähän suuri yleisö ja media eivät juurikaan kuuntele.

Maamme asukasluku on sellainen, että matkalippu- ja rahtituloilla ei voida ylläpitää edes nykyisiä ratayhteyksiä, joita niitäkin siis joudutaan rahoittamaan verotuloilla. Lyhentyvien matka-aikojen maksajina tulisivat olemaan kansalaiset kaikkialla maassamme, vaikka he eivät ole lähelläkään rataverkon vaikutusaluetta.

Lyhentyvillä matka-ajoilla ei maailmalla ratahankkeita perustella.

Lyhentyvästä matka-ajasta ei kokonaisharkintaa käyttäen (poliisien käyttämä termi) hyödy kukaan taloudellisesti. Ostaako matkustaja kalliita matkalippuja ollakseen Kuopiossa 40 minuuttia aikaisemmin, kun matka-ajan voi käyttää opiskeluun?

Opiskelijoiden ja eläkeläisten lisäksi juuri muita matkustajia ei sitten olekaan. Vaikka joku ostaisikin kalliin lipun, niin näitä ”jokuja” on vain kourallinen. On siis hulluutta ajaa uusia ratahankkeita viiden miljoonan kansalaisen verotuloilla rahoitettavaksi, jotta kourallinen matkustajia olisi nopeammin perillä.

Maamme pitäminen asuttuna edellyttää, että kuntiin ja kyliin on hyvät tie- ja tietoverkot. Näiden rahoitukseen kansalaiset osallistuvat valtion perimillä liikenteen verotuloilla, joista niistäkin suurin osa käytetään ties mihin muuhun tarpeeseen, ja maantieverkosto jatkaa rapautumista ja kattavaa valokuituverkkoa vain suunnitellaan.

Maantieverkon ja tietoverkon rakentaminen ja ylläpito on maallemme paljon tuottavampaa kuin rataverkon laajentaminen.

Talvisodan alkamisen muistona on hyvä tuoda esille tie- ja tietoliikenteen merkitys. Kuinka monen sotilaan henki olisi säästynyt, jos Juntusrannan Lempi Seppäsen ei olisi tarvinnut hiihtää umpihangessa kymmentä kilometriä viedäkseen viestin vainolaisten tulosta rajan yli.

Maailma ja tekniikka ovat muuttuneet talvisodan aikakaudesta, mutta eräät asiat näyttävät säilyvän. Rautatiet ovat hyödyllisiä ja välttämättömiäkin nykyaikana, mutta maamme jokaisen kolkan pitäminen asuttuna on itsenäisyyden kannalta elintärkeää koko maalle. Se on mahdollista vain tie- ja tietoliikenneverkon rakentamisella ja kunnossapidolla jokaiseen kylään ja torppaan.