Maa- ja metsätalous ovat ainoat luonnonmukaisesti hiiltä sitovat toimialat. Maatalouden hiilensidonnan lisääminen on sitä, että lisätään pelloilla niin maanpäällistä kuin maanalaista massaa. Sillä saadaan parempia satoja ja lisää juuristoa. Tästä seuraa enemmän sidottua hiilidioksidia.
Ruokaketjun ympärillä puhutaan ns. reilusta siirtymästä ilmastokysymyksiin liittyen. Tilatasolla reilu siirtymä tarkoittaa, että maataloudelle muodostuvat kustannukset ruoan tuottamisesta ja ilmastotyöstä siirtyvät täysimääräisinä tuottajahintoihin.
Suomessa on yhtä aikaa loistavasti toimiva ja täysin rikki oleva elintarvikeketju. Ruoka siirtyy tehokkaasti ketjussa, mutta raha ei – suomalainen elintarviketeollisuus perustuu halvalla ostetuista maailman parhaista raaka-aineista halvalla kaupalle myytäviin elintarvikkeisiin.
Jos tähän päälle ladataan pelkkiä lisäkustannuksia ilmastoperustein, tulevat suomalaisen maatalouden ilmastopäästöt putoamaan todella nopeasti – ilman maataloutta ei ole päästöjäkään.
Ne päästöt ovat Suomen rajojen ulkopuolella.
Kun maatalouden tukipolitiikka on painottumassa muuhun kuin ruoan tuottamiseen, ei suomalaista ruokaa jatkossa tule, elleivät tuottajahinnat nouse nykytasosta.
Tässä on teollisuudella ryhdistäytymisen ja kaupalla vastuun kantamisen paikka.
Helsingin päätös kieltäytyä käyttämästä maitoa ja lihaa tarkoittaa, että mitkään maatalouden tekemät ilmastoteot eivät kelpaa. Täytyy toivoa, ettei yksikään kunta ota siitä esimerkkiä.
Helsingin kaupunki on kategorisesti ja ideologisesti sitä mieltä, että kotieläintuotanto on paha asia. Jos näillä perusteilla tehdään Suomen pääkaupungissa päätöksiä tässä asiassa, voi vain kauhulla ajatella, millä perusteilla siellä tehdään päätöksiä isommista asioista.
Onneksi monissa kunnissa ja kaupungeissa eri puolilla Suomea on tehty päinvastaisia, vastuullisia päätöksiä. Tästä kiitos mm. Mikkelille ja Savonlinnalle hyvästä esimerkistä.
Kirjoittaja on MTK-Etelä-Savon toiminnanjohtaja