Mielipide | Ratkaisevaa on se, pääseekö terveyskeskukseen tai kirkkoon sisään ja saako palvelua, ei niiden olemassaolo

Tällä palstalla on käyty keskustelua siitä, mikä on Heinolan terveyskeskuksen tilanne tulevaisuudessa. Valtaosa aluevaaliehdokkaista haluaa säilyttää terveyskeskuksen niin meillä kuin muuallakin riippumatta siitä, mitä se maksaa.

Kaunis ajatus, mutta se onkiin sitten eri juttu, millaisia palveluita siellä on tarjolla. Moni on varmaan ihmetellyt terkkarin ruuhkissa, kuinka seitsemän päivän hoitotakuu vuonna 2023 toteutuu, kun hoidon tarve väestön ikääntymisen vuoksi kasvaa.

Etähoidon nimeen vannotaan ja uskotaan, että suurin osa potilaista voidaan hoitaa puhelimen välityksellä. Omahoitaja tietää, onko potilaan syytä tavata lääkäriä ollenkaan, ja voi määrätä vaikkapa porraskävelyä tai särkylääkkeitä.

Jos vuodeosastohoito olisi tarpeen, sitä on lähes mahdoton saada, onhan useita vuodeosastoista Päijät-Hämeessäkin suljettu. Parempi siis kärsiä ja kuolla kotona, niin kirkkaamman kruunun saa, kuten sanonta kuuluu.

Suomen kehutaan olevan rikas maa, mutta hyvinvointivaltion rakentajiin ei kannata satsata, koska se on vain puhdas kuluerä. Hoitaja- ja lääkäripula selittää osittain tilannetta, mutta siihen olisi ollut aikaa varautua, kun tiedossa oli väestön ikärakenne.

Korona luonnollisesti vaikeuttaa tilannetta entisestään, ja voi vain kysyä, mihin päädytään, kun osa hoitajista vaihtaa alaa työn uuvuttamina.

Vanhempi väestönosa suhtautuu epäilevästi, jos ei pääse lääkäriin, mutta tyytyy siihen, mitä annetaan.

Onko meillä terveyskeskus vai kirkko, ei ole ratkaisevaa, vaan se, pääseekö sinne sisään ja saako palvelua.

Pääkaupunkiseudullahan ollaan jo useita kirkkojakin sulkemassa kokonaan ilmeisen tarpeettomina. Ihmekös tuo, kun nykytulkinnan mukaan Raamatun totuuksia pidetään vihapuheena.

Vanhempi väestönosa suhtautuu epäilevästi hoitoon, jos ei pääse lääkärin pakeille, mutta se ikäpolvi tyytyy nöyrästi siihen, mitä ylhäältä annetaan. Onhan pankkipalvelujenkin heikentäminen kohdistunut tähän väestöryhmään.

Kolmekymmentä vuotta sitten käydessäni hoitoalan koulutusta korostettiin hoitajan ja hoidettavan välistä kohtaamista sekä fyysisesti että psyykkisesti. Nyt hoitajakoulutus keskittynee digitalisaation hallintaan.

Näin muuttuu maailma, mutta mihin suuntaan?

Kirjoittaja on heinolalainen.