Mielipide | Järjestöjen osaamista tarvitaan täydentämään julkisia palveluita

Aluevaalikoneet ja -keskustelut ovat tarjonneet hyvän alustan tuoda ajatuksiaan julki. Järjestöjen osaaminen on jäänyt kuitenkin sivurooliin. Onneksi aiheeseen tarttui paikallinen media ( ESS 8.1. ja Itä-Häme 13.1.).

Me puolestamme vastaamme Jyränkölän setlementin toimitusjohtajan Kari Hahlin haasteeseen puhua järjestöjen roolista, sillä ehdokkaiden erot eivät saa nousta esiin vasta siinä vaiheessa, kun Päijät-Hämeen hyvinvointialueen strategiaa tehdään.

Kannatamme monituottajamallia, jossa kolmannella sektorilla on merkittävä rooli. Julkinen toiminta tarvitsee rinnalleen yksityistä sekä kolmannen sektorin osaamista ja palveluita. Esimerkiksi järjestöjen kanssa tarvitaan sopimussuhteita, jotta he uskaltavat kehittää omaa palveluvalikoimaa ja toiminta voi olla pitkäjänteistä. Esimerkiksi hyvinvointialueen palvelusetelit sekä henkilökohtaiset budjetit on otettava käyttöön, ja niiden on oltava työkaluja, jossa järjestöjen palvelut tunnistetaan.

Perhekeskuksissa on jo monessa kunnassa päästy tilanteeseen, jossa julkinen ja yksityinen toimija, järjestöt sekä seurakunta toimivat yhdessä. Perhekeskusten onnistumiset tulee saada siirrettyä uuteen hyvinvointialueeseen ilman keskeytyksiä.

Kaikkia järjestöjen onnistuneita malleja emme vielä ole saaneet laajennettua koko maakunnan hyödyksi, ja siinä meillä riittää työtä. Muun muassa Heinolassa Jyränkölän setlementin saattohoitopalvelu, Lahdessa Harjulan setlementin kiusaamisen jälkihoitomenetelmä, Lahden ensi- ja turvakotipalveluiden kohtaamispaikat, turvatalot ja päihdekuntoutujien kodit tarvitaan jatkossakin maakunnan asukkaiden turvaksi ja osaksi kokonaisuutta.

On muistettava, että yhteisöllisyyden ihmistä voimistava vaikutus on tutkittu tosiasia. Sitä ei voi luoda palvelulla vaan kohtaamisella, jossa varsinkin järjestökentän vahvuus on.

Loppujen lopuksi hyvinvointiuudistuksessa ja siinä onnistumisessa on kyse toimintakulttuurin uudistamisesta. Saman katon alla yhdessä tekemällä, päällekkäistä työtä välttämällä ja ihmisiä aidosti kuuntelemalla voidaan puuttua moniin kinkkisiin ongelmiin, kuten syrjäytymiseen, yksinäisyyteen ja periytyvään huono-osaisuuteen.

Järjestöjen osaamista tulee hyödyntää uudistuksen myötä, koska vastaavaa osaamista ei löydy julkiselta puolelta. Järjestöjen tulee toimia sekä palveluntarjoajana että asiantuntijana jatkossakin.