Mielipide | Aluevaltuusto työhön lapsiperheköyhyyden kitkemiseksi

Lapsiperheet: Päijät-Hämeessä kolmanneksi eniten pienituloisia lapsiperheitä.

Köyhissä kodeissa asuvien lasten määrä on kasvanut, vaikka hyvinvointi Suomessa on muuten lisääntynyt. Perusturvan varasta pois pääseminen on myös hidastunut, ja köyhyys on siten periytyvää ja aiempaa syvempää.

Koronapandemian aikana lapsi­perheköyhyys on tullut entistä näkyvämmäksi, kun lomautukset, irtisanomiset tai etäopetuksen aikaiset ruokakulut ovat koskettaneet monen arkea ja tulleet yllätyksenä. Lapsiperheköyhyysilmiön pysyvyys kertoo siitä, ettemme ole vielä onnistuneet puuttumaan oikeisiin juurisyihin.

Tartuin tähän ongelmaan yhdessä asiatuntijaryhmän kanssa, kun käynnistimme selvityksen lapsiperheköyhyyden poistamiseksi yli kaksi vuotta sitten. Eroon lapsiperhe­köyhyydestä -selvitys julkaistiin ja luovutettiin valtiovarainministeri Annika Saarikolle (kesk.) ja sitä kautta valtioneuvostolle viime syksynä.

Päijät-Hämeessä lasten pieni­tuloisuusaste on maan kolmanneksi korkein, ja meillä on myös paljon periytyvää huono-osaisuutta. Myös eroperheiden osuus on suurempi kuin muualla maassa. Siksi vastavalitun aluevaltuuston kannattaakin kiinnittää huomiota erityisesti lapsiin, nuoriin ja lapsi­perheisiin.

Lapsiperheköyhyys kuuluu kasvaviin haasteisiin, joihin ei voida puuttua vain rahaa lisäämällä. Siihen tulee puuttua interventioi­na useissa eri paikoissa ja myös toimintakulttuuria uudistamalla. Kokoamamme selvitys tiivistää kaksikymmentä keinoa puuttua lapsiperheköyhyyteen. Osa niistä päätetään aluevaltuustoissa.

Tutkimusten mukaan varhainen tuki on tehokkain keino köyhyyteen puuttumiseen. Siksi ilmiöön tulee puuttua jo ennen lapsen syntymää.

Meillä on myös paljon periytyvää huono-­osaisuutta.

Äitiysneuvoloiden ja lasten­neuvoloiden kattavuus on erinomainen, ja siksi neuvolapalveluiden tarjoamasta tuesta on tehtävä aukotonta. Neuvolaterveydenhoitajilla on oltava aikaa ja resursseja kohdata perheet ja rakentaa työnsä tueksi monialaista yhteistyötä.

Selvityksessä ehdotammekin, että äitien synnytyksestä palautumista jouduttavasta fysioterapiasta on tehtävä kaikille tarjottava kiinteä osa neuvolapalveluita, ja perheiden taloudellinen tilanne tulee ottaa puheeksi jo neuvolassa. Oppilashuoltoa on kehitettävä jatkossakin lähipalveluna koulun arjessa.

Päijät-Hämeessä olemme myös edelläkävijöitä yhden oven taktiikalla toimivien perhekeskusten kehittämisessä. Tätä tärkeää työtä on syytä jatkaa ja ottaa jatkossakin rohkeasti järjestöjä ja seurakuntia mukaan. Esimerkiksi mielenterveyden tukeen ja eroperheiden apuun meillä on vielä varaa panostaa.

Varhaisella puuttumisella on tärkeä rooli myös synnytyksen jälkeisen alakulon ja masennuksen hoidossa. Siinä Päijät-Hämeen on syytä hyödyntää jo olemassa olevia onnistumisia. Esimerkiksi Lahden diakonialaitoksen Vauvan Taika -työ on hyvä esimerkki toimivasta vertaistoiminnasta.

Jo vuosia kestäneessä toiminnassa keskitytään luomaan ja vahvistamaan äidin ja vauvan välistä suhdetta jo raskausaikana. Vanhempien ja lapsen välisen vuoro­vaikutuksen tukeminen suojaa perhettä pitkälle nuoruuteen.

Myös Suomen hallitus on satsannut lasten ja perheiden hyvinvointiin. Olemme hyväksyneet perhevapaauudistuksen ja kansallisen lapsistrategian, laatineet toimintaohjelman kiusaamisen ehkäisemiseksi sekä ottaneet lapsi­budjetoinnin käyttöön valtion budjetissa.

Lapsen oikeuksien sopimus määrittelee, että lapsen etu on aina ensisijainen ihmisten oikeuksia ja palveluiden velvollisuuksia punnitessa. Tämä on hyvä pitää mielessä jatkossakin, kun päätöksiä tehdään.

Lapsiperheköyhyyteen puuttuminen vaatii vielä toimia kaikilla päätöksenteon tasoilla. Työn tueksi toimitamme melko tuoreen selvityksen luettavaksi kaikille aloittaville aluevaltuutetuille. Lapsiperheköyhyyden poistaminen edellyttää erityisesti maakunnallisella tasolla yhteistyötä eri ryhmien välillä ja poliittista tahtoa. Ilman niitä kärsijäksi jää lapsi, joka ei itse osaa pyytää apua.

Kirjoittaja on päijäthämäläinen kansanedustaja (kesk.) .