Mielipide | Lapsiperheköyhyydestä päästään eroon vain kehittämällä työmarkkinoita perheystävällisiksi

Kiitos viesteistä liittyen kirjoitukseeni lapsiperheköyhyydestä ( IH 29.1.). On hyvä huomata, että lapsiperheköyhyyden poistaminen on yhteinen asia.

Eräässä kommentissa nostettiin esille työ parhaana ratkaisuna lapsiperheköyhyyteen. Olen samaa mieltä. Valitettavasti köyhyys työssäkäynnistä huolimatta on Suomessa erityisesti lapsiperheitä koskeva ilmiö.

Meillä on edelleen tehtävää sen osalta, että perhevapailta siirtyminen työelämään olisi toimivaa ja opiskelijoiden perheellistymistä tuettaisiin paremmin.

Köyhien lapsiperheiden huoltajat ovat muiden lapsiperheiden huoltajia useammin pätkätöissä sekä osa-aikaisissa ja matalapalkkaisissa töissä. Vain joka kolmas köyhien lapsiperheiden huoltaja on työtön.

On järkyttävää, että erityistä tukea tarvitsevan lapsen vanhemmuus voi edelleen 2020-luvun Suomessa estää vanhemman työnteon täysin. Lapsiperheköyhyydestä eroon pääseminen edellyttääkin nykyistä perheystävällisempiä työmarkkinoita.

Keskustan hallitusvastuun aikana on saatu 210 000 uutta ihmistä töihin ja esimerkiksi työllisyyden kuntakokeilun kautta työllisyyspalvelut on pyritty tuomaan matalan kynnyksen palveluiksi. Myös nuorten työllistymisen osalta on onnistuttu. Nämä toimet eivät kuitenkaan riitä.

Valitettavasti köyhyys työssäkäynnistä huolimatta on Suomessa erityisesti lapsiperheitä koskeva ilmiö.

Tutkimusten mukaan toimeentulo-ongelmaisten perheiden vanhemmat kärsivät selvästi yleisemmin toistuvasta masennuksesta tai uupumuksesta. Kuntoutuksen ja työllisyyspalveluiden yhteistyön kehittäminen on ollut Päijät-Hämeessä erityinen haaste. Perheiden hyvinvoinnin kannalta tulojen ennakoitavuus ja perheiden pärjäämisen varmistaminen ovat keskiössä.

Lapsiperheköyhyyden ratkaisut edellyttävät myös erityisen haavoittuvassa asemassa olevien lasten erityiskohtelua. Tällaisia ovat muun muassa vuoroasuvat lapset, neuropsykiatristen häiriöiden kanssa elävät lapset ja maahanmuuttajaperheet.

Tällä hetkellä perhe-etuudet huomioivat huonosti perheiden moninaisia tilanteita. Tämä koskee niin rahallisia etuuksia kuin palveluita. Vuoroasumisen yleistymisestä huolimatta lapsella voi lain mukaan olla vain yksi virallinen asuinpaikka. Tämän on muututtava.

Jatkossa lapsilisä tulisi voida jakaa vanhempien kesken, asumistukijärjestelmän tulisi huomioida vuoroasuvat lapset myös etävanhemman asumistuessa ja oikeus koulukuljetukseen tulisi saada lapsen molemmista kodeista, jos kriteerit muuten täyttyvät. Jätin Eduskunnassa ministerille näistä muutosvaatimuksista kirjallisen kysymyksen.

Erilaisille perhetilanteille tulee löytyä tilaa ja työnteosta on tehtävä kannattavaa.

Kirjoittaja on asikkalalainen kansanedustaja (kesk.).