”Mihin voisin kirkossa mennä ?” kysyy moni. Kysymys yllättää minut, ”vanhan kirkkojäärän”.
Olen itse tottunut siihen, että voin olla kuin kala vedessä tuntemattomankin seurakuntaväen joukossa, sellaisissakin tapahtumissa, joissa en ole ennen käynyt.
Muutto uudelle paikkakunnalle on aina ollut suhteellisen helppoa, koska seurakunnista on aina löytynyt hyviä ystävyyssuhteita. Tästä näkökulmasta katsoen jää herkästi huomaamatta, että moni muu näkee tilanteen omalla kohdallaan aivan toisin; haluaisi tulla mukaan, mutta ei löydä mitään sellaista, minkä voisi kokea heti omakseen.
Heinolan seurakunta järjesti kyselyn siitä, mitä seurakunnalta toivotaan, ja yksi toive oli, että kirkkokahvit olisivat jumalanpalvelusten jälkeen joka pyhä. Seurakunta toivoi niiden järjestelyvastuuseen vapaaehtoista ja ilmoittauduin tehtävään.
Itse en juo kahvia, ja pullan syöntikin on jäänyt vähemmälle. Kuulokin on heikentynyt, joten pöytäkeskustelut eivät minulta enää kovin hyvin suju.
Tiedän senkin, ettei vapaaehtoisten löytäminen jokaiseen pyhään tule olemaan niin helppoa, kuin ensi näkemältä uskoisi. Vaatiihan tehtäväni melkoista sitoutumista ja sen huolehtimista, että kaikki sujuu hyvin. Olen silti aivan innoissani tästä tehtävästä.
Toiminta sinänsä ei ole niin tärkeää, vaan se, että ystävyys sen kautta syvenee.
Oivalsin nimittäin, että kirkkokahvila voi olla juuri sellainen tapahtuma, johon ensikertalaisen on helppo tulla. Siinä voi kahvia juodessa tutustua toisiin. Samalla on mainio tilaisuus sopia myös yhteisistä tekemisistä.
Ystävyyttä voi syventää, kun menee johonkin ryhmään sisälle tai perustaa sellaisen. Voi vaikka ottaa parin ystävän kanssa oman vuoronsa kirkkokahvilassa.
Monenlaista muutakin palvelutehtävää on odottamassa. Niissä kunkin vahvuudet voivat tulla esille ja kukin löytää oman paikkansa. Yhdessä tekemisen kautta pääsee parhaiten seurakunnan toimintaan sisälle.
Toiminta sinänsä ei ole niin tärkeää, vaan se, että ystävyys sen kautta syvenee. Ystävien kanssa on helppo osallistua jatkossa mihin vain.
Toivoisin voivani kehittää kirkkokahveja sellaiseen suuntaan, että niissä pääasiana olisi vapaamuotoinen keskustelu. Toiveenani on, että monet uudet tulijat löytäisivät kirkkokahvien kautta tien seurakuntamme toimintaan ja rakentamaan sitä monipuolisemmaksi ja antoisammaksi. Siinä kirkkokahvila ja uudet ystävyyssuhteet voivat olla ratkaisevassa osassa.
Kirjoittaja on heinolalainen.