Helsingin käräjäoikeus hylkäsi kaikki kansanedustaja (kd.) Päivi Räsästä vastaan nostetut syytteet. Hän ei ollut syyllistynyt vihapuheeseen tai kiihottamiseen kansanryhmää vastaan, vaikka hänen puheensa ja kirjoituksensa olivat oikeuden mielestä loukkaavia.
Kaikkien luulisi ymmärtävän, että tuomio ei tarkoita, että sananvapauden varjolla tai sen perusteella voi julkisesti ilmaista mitä vaan.
Tuli seurattua, miten Räsäsen päälle vuosikausien ajan heitettiin lokaa. Jotkut professoritkaan eivät malttaneet olla pistämättä lusikkaansa soppaan, nimettöminä somessa kirjoittavista nyt puhumattakaan. Tätä ihmettelee myös Osmo Pekonen Kanavassa (2/2022) ja kysyy, miksei poliisi ole tutkinut Räsäseen kohdistuneita solvauksia, jopa uhkauksia.
Sopii kysyä, voivatko kaikki muut paitsi Päivi Räsänen nauttia perustuslakimme kansalaisille suomaa sanan- ja ilmaisuvapautta?
Vain Päivi Räsänen tietää, kuinka raskaan prosessin hän kävi läpi joutuessaan epäillyksi, tuntikausien poliisikuulusteluihin ja viimein syytettynä käräjille.
Kysyä sopii, kuka siis hävisi, jos kerran sananvapauden näkökulmasta tuomio oli ymmärrettävä?
Tämän valossa torstain 31.3. Helsingin Sanomien pääkirjoituksen lausuma, että ”Räsänen esiintyi prosessin aikana uhrina” kuulostaa vähintäänkin omituiselta. Asia on mielestäni päinvastoin. Räsäsestä tehtiin uhri.
Helsingin Sanomien mukaan ”Räsänen rakensi tapauksesta spektaakkelia niin kotimaassa kuin ulkomailla”. Eiköhän Helsingin Sanomat itse rakentanutkin näytelmää esimerkiksi julkaisemalla valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaisen laajan haastattelun paljon ennen käräjiä. Muistetaan lisäksi sekin, että lehti itse mollasi Räsästä.
Eikö siis Räsäsellä olisi ollut oikeutta puolustaa itseään julkisuudessa varsinkin, kun häntä syytettiin sellaisestakin, mitä hän ei ollut sanonut tai kirjoittanut? Näitä asian näkökulmia ei tuo esiin torstain pääkirjoituksessaan Helsingin Sanomat, tuo ilmeisesti omasta mielestään sananvapauden lippua liehuttavana esiintyvä valtakunnan huomattava lehti.
Kaiken kaikkiaan syyttäjäpuolen näkemyksistä keskusteltiin huomattavan ahkerasti. Tämä kuului esimerkiksi Yle Radion Ykkösaamussa vielä keskiviikkoaamuna, päivänä jolloin käräjäoikeuden päätös ei vielä ollut tiedossa.
Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa myönnetään sentään, että sananvapausnäkökulmasta tuomio oli ymmärrettävä. Tämän lausuman valossa kirjoituksen loppukaneetit kuulostavat sadun ketun katkerilta kommenteilta happamista pihlajanmarjoista.
Kysyä sopii, kuka siis hävisi, jos kerran sananvapauden näkökulmasta tuomio oli ymmärrettävä? Eikös sananvapausnäkökulma olekaan voittaja? Vaikka Helsingin Sanomien pääkirjoituksen laatija purkaa pettymystään ja sanoo, että Päivi Räsänen mielipiteineen tuntuu enää kaiulta menneisyydestä, niin eihän se niin ole.
Helsingin Sanomien lailla Suomessa on maanlaajuisesti paljon muitakin, jotka seurasivat Päivi Räsäseen kohdistuvaa painetta. Vaikka Helsingin Sanomat ei oikeuden päätöksestä sydämestään riemuitsekaan, vaan suhtautuu edelleen kylmästi Räsäseen, Räsäsen iloon vapauttavasta tuomiosta on helppo yhtyä.
Toivoa myös sopii, että Helsingin Sanomatkin omalta osaltaan noudattaisi vihdoin Päivi Räsäsen eduskunnan Pikkuparlamentin tiedotustilaisuudessa esittämää toivetta: että media oikaisisi syytteiden väärät argumentit. Se ainakin näin tavallisen tallaajan mielestä lisäisi median luotettavuutta.
Kirjoittaja on hartolalainen.