Mielipide | Akkumetallien louhinta aiheuttaa ympäristöongelmat, joille ilmaston lämpeneminen jää toiseksi

Auringon valosta tehdään energiaa kennojen avulla. Niihin tarvitaan kiteistä piitä, galliumarsenidia ja amorfista piitä. Siis metallien kemiaa, hienotekniikkaa ja harvinaisen maametallin yhdisteitä. Niistä käytön jälkeen vapautuva arseeni ei ole ainakaan terveellistä.

Aurinkopaneelia voi käyttää noin 30 vuotta. Siinä ajassa sen teho laskee noin 20 prosenttia.

Sähköautojen akut ovat todella energiasyöppöjä. Itse auto tosin kulkee kevyesti sähköllä, ja sähköä saa töpselistä. Töpseliin sähkö kulkee kupari- tai alumiinijohdinta pitkin. Tuhannen kilometrin matkalla sähköä kuluu siirtohävikkinä jopa prosentin verran. Johdinmetallien louhintaan, rikastukseen ja johtojen valmistukseen sekä maahan kaivamiseen uppoaa tolkuttomasti rahaa.

Tuulesta on temmattu energiaa sekä myllyihin että laivojen purjeisiin niin kauan, kuin muisti kantaa. Nyt yhteiskunnan tarpeisiin tuotetaan sähköä tuuliturbiineilla eli tuulimyllyillä. Ne ovat yleistyneet Suomessa ensin voimakkaasti valtion varoilla tuettuina ja nykyään kansainvälisellä rahoituksella rakennettuina.

Voimalan tuotto on suurinta kohtalaisen kovassa tuulessa. Tällöin tuulen nopeuden pitää olla 5–6 metriä sekunnissa. Nykyisin voimalat rakennetaan jopa 200 metriä korkeiksi, jotta sopivan tuulen löytyminen on todennäköisempää.

Väkeä sairastuu ja kuolee louhinnan aiheuttamiin saasteisiin.

Tuulivoimalan ikä on reilut 20 vuotta. Sitten se pitää purkaa, ja kustannukset ovat 60 000–120 000 euroa. Osalle rakennusjätteistä ei löydy uusiokäyttöä. Tuulivoimaloita on Suomessa yli 900 kappaletta.

Vesivoimaa on käytetty iät ja ajat patoamalla virtaava vesi. Sillä tavalla saatu energia pyöritti aikoinaan vesimyllyjä ja nykyään suuria vesivoimaloita. Niistä tuleva energia on helposti säädeltävää ja siten sopivaa käytettäväksi ydinvoimalan huoltoaikana.

Vesivoimalan käyttöikä voi olla satoja vuosia ja ydinvoimalankin parhaimmillaan sata vuotta. Olkiluodon uusi voimala alkaa tuottaa täysillä energiaa valtakunnan verkkoon kuluvan kevään aikana.

Sähköauton akku on se, jonka saastekuormaa ei juuri koskaan mainita. Akkumetallit, kuten nikkeli sekä grafiittina oleva hiili ovat määriltään rajalliset globaalistikin ajatellen.

Monessa yhteydessä on tullut esiin melko karmeita esimerkkejä noiden metallien louhimisessa ja jalostamisessa. Meitä lähinnä on Talvivaaran kaivos. Se on tuhonnut lähialueen vedet ja tappanut kalat. Nyt akkuteollisuuden raaka-aineen tarve on nostanut valtavan nikkelikysynnän vuoksi kaivoksen uudelleen suosioon.

Pohjanmaalla Keliber tuottaa litiumia, ja se tekee Suomesta tärkeän akkumaan. Akkuihin tarvitaan edellä mainittujen metallien lisäksi kobolttia, niobia ja harvinaisia maametalleja. Kaikkia ei saada Suomesta, vaan esimerkiksi harvinaisten maametallien hankinnassa katse kääntyy Kiinaan. Se antaa idälle niin paljon valtaa, että se voi ilman vaaraa uhitella naapureitaan valtauksella kuten Venäjä tekee Ukrainassa.

Dilemma syntyy siitä, että akkumetallien louhinta maailmanlaajuisesti aiheuttaa niin laajat ympäristöongelmat, että ilmaston lämpeneminen jää toiseksi. Tämän lisäksi väkeä sairastuu ja kuolee louhinnan aiheuttamiin saasteisiin kehitysmaissa paljon enemmän kuin Venäjän hyökkäyksessä Ukrainaan.

Kun yritetään pelastaa maapallo ilmaston kärvennykseltä tuottamalla sähköautoja, tullaan siihen tilaan, että ympäristö saastuu ja ihmisiä sairastuu enemmän kuin aikaisemmin. Täällä harvaan asutussa Suomessa on rakennettava verkosto latauspisteille koko maahan. Se on työllistämistä.

Kirjoittaja on eläkkeellä oleva geologi.