Mielipide | Nato-jäsenyydelle vahva tuki, vaan miten käy rajalain tiukennuksen

Helmikuun 24. päivä 2022 muutti maailman turvallisuusjärjestystä perusteellisesti ja valitettavasti näyttää siltä, että myös pitkäaikaisesti tai jopa pysyvästi. Venäjän presidentin Vladimir Putinin raakalaismainen hyökkäyssota Ukrainan kansaa vastaan murensi sen turvallisuusajattelun perustan, että Venäjän naapurissa voisi elää turvassa pysyttelemällä hiljaa ja jopa nöyristellen.

Sodan myötä kävi selväksi, että rauha onkin perustunut vain Venäjän heikkouteen tai johonkin muuhun meistä riippumattomaan – ehkä joskus heidän hetkittäiseen hyväntahtoisuuteensakin.

Olen itse saanut olla puolustusvaliokunnassa jo kahdentoista vuoden ajan. Tämä kevät on ollut ylivoimaisesti tiukin ja rankin. Täytyy kuitenkin todeta, että viime vaalikausilla tehdyt eri maiden kanssa solmitut puolustusyhteistyösopimukset ja Nato-yhteistyön syventäminen ovat osaltaan tasoittaneet Nato-tietä ja tehneet meistä Nato-yhteensopivia.

Nyt keväällä olemme auttaneet Ukrainaa, mutta myös käyneet läpi oman lainsäädäntömme päivittämistarpeita muun muassa rajaturvallisuuden osalta. Tällä hetkellä isoin huolemme kohdistuukin niin sanottuun rajalakiin ja maamme hallituksen haluttomuuteen tehdä siihen tiukennusta rajan sulkemiseksi välineellistetyn maahanmuuton osalta. Viime mainitussa kyse on siitä, että ulkovalta alkaisi vuoden 2015 tai Puolan–Valko-Venäjän rajatapahtumien tapaan työntää ihmisiä väkivalloin yli rajan osana hybridivaikuttamista.

Pykälän lisääminen on jäänyt jumiin hallituksessa.

Lainsäädännöstämme puuttuu edelleen pykälä, jonka turvin viranomaiset voisivat tällaisissa tilanteissa rajan sulkea. Pykälän lisääminen on jäänyt jumiin Sanna Marinin (sd.) hallituksen sisäisiin kiistelyihin. Maamme turvallisuus on siis altistunut hallituksen sisäiselle politikoinnille. Me emme hyväksy tätä, ja tarvittaessa rajaturvallisuuden varmistaminen voi vaatia eduskunnassa kovempiakin toimia.

Lyhyesti vielä Nato-prosessista. Puolustusvaliokunnan kanssa kävimme laajasti läpi erilaiset vaihtoehdot maamme turvallisuuden varmistamiseksi. Lopputulema oli selvä: Mikään muun kuin Nato ei toisi meille riittävää turvaa ja myös turvatakuita. Vaikka nyt liitymmekin Natoon, ja hyvä niin, se ei poista kahden- ja monenvälisen puolustusyhteistyön syventämistä. Nämä eivät siis ole joko–tai-asioita, vaan ennen muuta sekä-että-asioita.

Eduskunta oli Natoon liittymisen kannalla historiallisen yksimielisesti. Naton puolesta äänesti 188 kansanedustajaa ja vain kahdeksan äänesti vastaan. Merkillepantavaa oli sekin, että myös Vasemmistoliiton kansanedustajista selvä enemmistö äänesti Naton puolesta puheenjohtaja Li Anderssonia myöten. SDP:stäkin kaikki antoivat tukensa Natolle.

Jos äänestystulosta peilaa hieman historiaan, niin itsenäisyysjulistuksemme hyväksyttiin 1917 äänin 100–88, EU-jäsenyys 1994 äänin 152–45 ja nyt Nato-jäsenyys 188–8. Tuki Natolle on siis eduskunnassa lähes yksimielinen.

Isoin kiitos tästä kuuluu Suomen kansalle. Kansan tuki Natolle vahvistui historiallisen nopeasti Putinin sodan alettua. Viesti oli suomalaisilta eduskunnalle selvä: Ei koskaan enää yksin.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö päättikin tiistaina 17. toukokuuta 2022 valtioneuvoston esityksestä, että Suomi ilmoittaa Pohjois-Atlantin liitolle kiinnostuksensa käydä keskustelut Natoon liittymisestä. Tämän myötä olemme pian Naton täysivaltaisia jäseniä, osa yhteistä puolustusta ja turvatakuiden piirissä.

Kirjoittaja on kansanedustaja ja eduskunnan puolustusvaliokunnan jäsen (kok.).