Mielipide | Kipsinlevitys on karhunpalvelus niin viljelijöille kuin vesistöille

J.K. Paasikiven mukaan tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. Se on yhä voimassa.

Luonto on tuottanut biologisilla prosesseillaan vuosituhansien kuluessa maahan ohuen, vain 20 senttimetriä syvän ruokamultakerroksen, joka mahdollistaa maan viljelemisen. Sen keskeinen rakenneosa on humus, jota ruokamulta sisältää 6–7 prosenttia eli 180–210 tonnia hehtaarilla. Humus sitoo ravinteita ja vettä sata kertaa enemmän kuin ympäröivä mineraalimaa ja ylläpitää maan pieneliötoimintaa ja hyvää rakennetta.

Nykyinen väkilannoitteisiin ja kemikaaleihin perustuva viljely on 70 vuodessa hävittänyt jo puolet pellon kasvukunnon luovasta humuksesta. Se on katastrofi, jota ei näytetä ymmärtävän. Joka peltohehtaarilta on huuhtoutunut noin sata tonnia humusta ravinteineen vesiä rehevöittämään. Kiintoaineksen huuhtoutuminen on moninkertaista. Peltoa on Suomessa 2,4 miljoonaa hehtaaria.

Vain monipuolinen maan omiin biologisiin prosesseihin perustuva viljely palauttaa maan viljavuuden ja ylläpitää sitä.

Kurssin muutoksen sijasta tätä tuhon kierrettä halutaan nyt ylläpitää ely-keskusten maksamalla peltojen kipsikäsittelyllä (TS 18.5.). Se antaa viljelijöille valheellisen signaalin, että viljelytapaa ei tarvitse korjata.

”Kipsillä pystytään vähentämään vesistöihin päätyvää fosfori- ja kiintoaineskuormaa merkittävästi, tutkimuksen mukaan noin 50 prosenttia. Kipsin vaikutus kestää viitisen vuotta.” Kipsihanke ei siis edes yritä väittää, että se katkaisisi vesistöjen rehevöitymisen ja peltojen tuhon kierteen, vaan ainoastaan hidastaa sitä.

Älyllisen epärehellisyyden kukkanen on väite, että ”Kotimainen kipsi suojelee vesistöjä kiertotalouden hengessä”. Norjalainen lannoitejätti Yara prosessoi apatiittia Siilinjärvellä tuottaen kipsijätevuoren. Yaran Uudenkaupungin tehdas valmistaa fosforiväkilannoitetta viljelijöille. Vesiliukoisesta fosforista kasvit pystyvät ottamaan vain osan, loppu huuhtoutuu. Tämän osittaiseksi estämiseksi kipsijäte siis levitetään pelloille.

Hanketta voi verrata hölmöläisten täkinpidennykseen, tosin tämä puuhastelu on vahingollista niin viljelijöille kuin vesistöille. Yaran kannalta toki kysymys on rahastusautomaatista. Käsittelyhän on uusittava!

Ainoa kestävä ratkaisu on viljelytavan muuttaminen takaisin kestäväksi. Nobelistimme, biokemisti A.I. Virtanen varoitti tästä yksipuolisen kemikalisoituneen viljelyn tuhon kierteestä jo 70 vuotta siiten.

Vain monipuolinen maan omiin biologisiin prosesseihin perustuva viljely palauttaa maan viljavuuden ja ylläpitää sitä. Paras menetelmä on hyvä luomuviljely, joka pystyy lisäämään pellolle elintärkeää humuspitoisuutta ja sitomaan samalla hiiltä maahan.