Mielipide | Asfaltointimäärät romahtavat – huonokuntoisten teiden määrä rajussa kasvussa

Maamme tiestö tuntuu näin autoilijan tuntumalla olevan historiallisen heikossa kunnossa. Myös viestejä tienkäyttäjiltä tulee ennätyksellisen paljon.

Aiemmin viestit koskivat lähinnä valtion niin sanottua alempaa tieverkkoa eli pieniä asfaltti- ja sorateitä, mutta tänä keväänä palautetta on tullut ennätyksellisen paljon kantateiltä, valtateiltä ja jopa moottoriteiltäkin.

Asfaltin kerrokset lohkeilevat, pinta irtoaa, syviä reikiä on paljon ja monessa paikassa myös teiden rungot ovat pettäneet.

Ongelma ei ole uusi – vaikkakin nyt paheneva – ja juuri siksi halusimmekin tarttua aiemmin tähän huoleen yhdessä, yli puoluerajojen. Viime vaalikaudella käynnistettiin työ tiestön korjausvelan umpeen kuromiseksi.

Sitten tehtiin uusi Liikenne 12 -suunnitelma, minkä myötä yhdessä halusimme tiestön hoitoon ja kehittämiseen pitkäjänteisyyttä. Tahtotila oli yhteinen: Pidetään yhteisestä kansallisomaisuudestamme huolta.

Kehysriihessä pääministeri Sanna Marinin (sd.) hallitus kuitenkin päätti kohdentaa leikkauksia liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalalle peräti 127 miljoonaa euroa. Leikkaus veti mattoa alta juuri valmistuneilta suunnitelmilta. Samaan aikaan joudutaan perumaan kuluvalle vuodelle suunniteltuja kunnostuksia ja teitä kuoritaan takaisin sorateiksi.

Väylävirasto arvioi, että tämän vuoden alussa huonokuntoisia teitä oli noin 7 800 kilometriä. Tuoreimpien arvioiden mukaan huonokuntoisten teiden pituus kasvaa nyt lähes 9 000 kilometriä. Tilanne on jopa huonompi kuin 1990-luvun alussa, jolloin huonokuntoisia päällysteitä oli 6 500 kilometriä matkalla. Tieverkon korjausvelka on jo kasvanut 1,5 miljardiin euroon.

Asfaltin hintojen nousun ja kelirikkoa pahentaneen talven rinnalla Marinin hallituksen tekemä tiemäärärahojen leikkaus tarkoittaa auttamatta sitä, että korjausvelka kasvaa.

Vielä vuonna 2020 uutta asfalttia tehtiin 4 000 kilometriä, viime vuonna asfaltointimäärä leikattiin noin 2 900 kilometriä ja tänä kesänä uutta pintaa tehdään enää vaivaiset 2 300 kilometriä. Pelkästään korjausvelan kasvun estäminen edellyttäisi vuosittain noin 3 500–4 000 kilometrin asfaltointeja. Käytännössä enää vain valta- ja päätiet pystytään pitämään kunnossa. Ja näyttää siltä, että huonosti edes niitäkään.

Liikenteeltä kuitenkin kerätään erillisveroina noin 5 miljardia euroa joka vuosi ja lisäksi vielä arvonlisäverotulot. Liikenteen hyväksi tästä palautuu vain 2,2 miljardia ja ensi vuonna enää 1,9 miljardia. Kannattaisi kuitenkin muistaa, että tieliikenteessä liikkuu yli 90 prosenttia henkilöliikenteestämme ja henkilöautojen osuus tästä on yli 80 prosenttia. Kuljetustenkin elinehto on kumipyöräliikenne.

Kun tiestö päästetään tällaiseen kuntoon, niin sen vanha pinta ei enää kelpaa pian edes niin sanotun uusioasfaltin tekoon. Uusioasfaltointi on ollut kuitenkin kustannustehokasta, kun se on päästy tekemään ajallaan ja siinä on voitu raaka-aineena hyödyntää tien vanhaa päällystettä.

Hyväkuntoiset tiet olisivat myös ilmastoteko. Hyväkuntoinen tienpinta voi alentaa polttoaineen kulutusta jopa viisi prosenttia huonokuntoiseen pintaan verrattuna. Talvella kulutusero voi nousta jopa 40 prosenttiin loskakeleillä.

Ja juuri sain huolestuneen yhteydenoton siitäkin, miten huonon tienpinnan aiheuttama tärinä rikkoo rakenteita ja aiheuttaa jopa turvallisuuden kannalta kriittisten vaurioiden syntymistä.

Nykyhallitus on siis jättämässä tiestömme – puheistaan huolimatta – seuraajalleen jopa huonommassa kunnossa kuin sen itse vaalikauden alussa sai.

Kirjoittaja on Hämeen kansanedustaja (kok)

Liikenne- ja viestintäjaoston jäsen