Mielipide | Oodi esi-isien keksinnölle – vastan tekemisen taito siirtyi isältä pojalle

Kuljeskelin metsässä ensimmäisiä ahomansikoita, vadelmia ja mustikoita maistellen. Mieleeni tuli kuiva töyräs, jossa ukontulikukka oli kukkinut komeasti aikaisempina kesinä. Löydän vain kaksi kukkivaa ja kaksi steriiliä yksilöä. kukinta näyttää olevan melkein ohi, joten valokuvaaminen jää seuraavaan kesään.

Rinnettä rymytessäni kulkureitilleni osuu koivu, jossa näen saunavastaan sopivia oksia. Päätän yllättää vaimoni, joka pyysi minua tekemään vastan jo edellisenä kesänä. Se vain jäi muiden kiireiden ja osittain laiskuuden vuoksi. Ehkä osasyynä oli myös huono kesä, jonka vuoksi mökillä vietetty aika jäi vähiin.

Nuorempana vastan teko oli rutiinia, olinhan oppinut sen taidon isältä, isä ukiltani ja niin edelleen. Sukupolvien ketjussa tuo taito siirtyi isältä pojalle. Näin ainakin maaseudulla.

Saunavasta kuuluu suomalaiseen juhannukseen. Lapsuudenkodissa isäni teki vastoja juhannuksen alla talven varalle. Ennätyslämpimänä vuonna 2018 koivu kiihdytti täyteen lehteen toukokuun lämpimien vauhdittamana niin nopeasti, että vastan olisi voinut taitella jo touko-kesäkuun vaihteessa.

Paras vasta tulee rauduskoivusta.

Paras vasta tulee rauduskoivusta (Betula pendula). Muistakin lehtipuista voi saada tehtävänsä täyttäviä vastoja, varsinkin hieskoivusta (Betula pubescens). Lounais-Suomessa olen tutustunut tammivastaan. Kelvollinen sekin.

Nuorena työskentelin Kevon tutkimusasemalla Utsjoella. Rauduskoivu ei esiinny niin pohjoisessa. Kokeilimme vaivaiskoivua (Betula nana) vastan raaka-aineena. Lehtien pienuuden vuoksi se ei ollut juurikaan luutaa pehmeämpi, mutta kyllä sillä hikisestä selästä “kutka” lähti. Katajastakin kerrotaan vastoja tehdyn, mutta sitä en ole itse testannut. Katajavasta sopinee fakiirityypeille.

Tuore, taittelemistani koivunoksista vitsaksella sidottu vasta hautuu lämpimässä vedessä. Huumaava koivun tuoksu tunkeutuu sieraimiini. Heitän vettä kiukaalle, otan vastan ja vihdon selkääni kipakan löylyn pureutuessa nahkaani.

Tuntemuksia ei voi sanoiksi pukea. Mieleeni nousevat lapsuuden savusaunaillat. Ajatukset etääntyvät vielä kauemmaksi. Kaikuna menneisyydestä nousevat mieleeni esi-isien terveiset. Tunnen suurta kiitollisuutta saunavastan keksijöille ja niille, jotka ovat vaalineet tätä supisuomalaista perinnettä.

Mitä olisi sauna ilman vastaa ja kunnon löylyä? Senkin olen kokenut työskennellessäni Abiskon tutkimusasemalla Ruotsissa. Kannoin Torniojärven rannasta kiviä kiukaalle löylyn parantamiseksi. Huomaamattani ruotsalaiset kantoivat kivet ulos. Sellaisessa saunassa suomalainen saunan ystävä sähisee kiukkuisemmin kuin ruotsalainen kiuas.

Saunavasta tunnetaan vuosisatojen takaa. Koivuvastan historialla lienee ikää jopa vuosituhannen verran, kenties enemmänkin.

Kirjoittaja on heinolalainen emeritustutkija.