Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes hyväksyi 12.10. kaivoslain mukaisen varausilmoituksen keskelle Iitin ja Heinolan raja-alueen ainutkertaista luontoa ja vesistöä. Lupa myönnettiin ElementX Finland oy:lle, joka on tänä vuonna perustettu yritys. Varauksen myötä yhtiö saa etuoikeuden malminetsintälupaan alueelle elokuuhun 2024 saakka.
Vaikka varauksesta on vielä matkaa malmien louhimiseen, siihen tulee suhtautua vakavasti jo ilmoitusvaiheessa. Yritys on kertonut hakevansa etsintälupaa viimeistään toisen varausvuoden aikana, ja ymmärrämme, ettei malmia etsitä huvikseen. On mahdollista, että alueelle syntyy luonnon tuhoavaa kaivostoimintaa. Pelkkä mahdollisuuskin on kestämätön ajatus ja tulee torpata jo hankkeen alkuvaiheessa.
Alueen koko on noin 23 neliökilometriä, ja se kulkee Natura-aluetta myötäillen. Nuo alueet ovat meille monelle tuttuja, mutta pelkästään karttaa katsomallakin voi todeta, että aluetta pitää suojella kaikin keinoin. Vaarassa on valtavasti ainutkertaista rantaviivaa, saaria ja Kymijoen vesistöä.
Vastaavia tapauksia on muuallakin Suomessa ja nyt jopa enemmän kuin koskaan. Erityisesti ulkomaiset kaivosyhtiöt ovat innostuneet mahdollisuudesta louhia maatamme. Meillä on vakaa ja turvallinen maa, joka suhtautuu suopeasti ja anteliaasti kaivostoimintaan.
Myös Heinolan kaupungin tulee jättää valitus.
Meille kaikille tärkeät uusiutuvien energioiden ratkaisut tarvitsevat metalleja, ja Suomen kallioperässä on paljon nikkeliä, kuparia, litiumia ja kobolttia, joita tarvitaan muun muassa akkujen valmistamiseen. Näitä mineraaleja sijaitsee erityisesti suojelualueilla ja niiden välittömässä läheisyydessä.
Suomi ei kuitenkaan tällä hetkellä hallitse kaivostoimintaa ikiomalla maaperällään uskottavasti, kestävästi ja oman etunsa mukaisesti. Uutta malmia tulisi louhia hyvin harkitusti.
Meillä on tavoitteena hiilineutraali kiertotalousyhteiskunta, joka tarkoittaa, että metallit ja mineraalit tulisi ottaa tuotteista talteen kierrättämällä ja käyttää uudelleen. Kaivoslain haasteet ovat tiedossa, mutta edes nyt kun lakia parhaillaan uudistetaan, päättäjät eivät näytä saavan niistä otetta.
On käsittämätöntä, että mitään ympäristölupaa ei hankkeen alkuvaiheessa tarvita, vaikka vaikutukset luontoon ovat kiistattomia. Myöskään tunnetut ta‑paukset kaivosten huonosti hoidetuista jätevesistä tai kokemukset viranomaisten mahdollisuuksista valvoa asioita eivät herätä luottamusta.
Tällä hetkellä omat lakimme eivät turvaa luontoamme suojelualueella, ja ovi on auki kaikille, myös tuntemattomille kansainvälisille toimijoille, ottaa tarvitsemansa ja häipyä. Varauksia tekevätkin erityisesti juuri perustetut kansainväliset yritykset.
Iitin ja Heinolan alueen va‑rausilmoitus on merkki vaarasta, johon tulee reagoida kaikin keinoin. Asianosaiset voivat valittaa Tukesin päätöksestä 18.11.2022 mennessä Itä-Suomen hallinto-oikeuteen. Myös Heinolan kaupungin tulee jättää valitus huolimatta siitä, että aiemmin kaupunkien ei ole katsottu olevan osallisia tällaisissa päätöksissä. Ei osallisia, vaikka toiminta tapahtuu niiden omalla alueella!
Porvoon kaupunki on vastaavassa tilanteessa ja perustellut osallisuutensa omassa valituksessaan, josta Heinola voi ottaa mallia. Tärkeintä on, että Heinolan tahto asian suhteen on selkeä: ainutkertaista luontoa ja ympäristöä ei saa tuhota ja hanke on pysäytettävä jo alkumetreillä.
Kirjoittajista Sanna Karppinen on Heinolan kaupunginhallituksen 2. varapuheenjohtaja ja Kuusela kaupunginvaltuutettu (pahe.).