Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Mielipide | Esitän kaupunginhallitukselle pelastusaseman myyntiä

Hallinto-oikeus kumosi valtuuston 5.9. tekemän päätöksen sote-kiinteistöjen myynnistä. Kaupunginjohtajana on syytä nostaa käsi ylös virheen merkiksi.

Ehkäpä pienenä puolustuksen puheenvuorona toteaisin, etten koskaan pitänyt kokonaisuutta ”vain” kiinteistömyyntiasiana, vaan talousarvioasiana, näiden kiinteistöjen myynti kun vaikuttaa merkittävästi kaupungin talouteen: tuloihin, menoihin, poistoihin ja lainoihin, sekä lainojen korkoihin. Talousarviosta taas päättää valtuusto.

Asia on mielestäni ollut myös merkityksellinen, ja siksi ylimmän päättävän toimielimen kanta asiaan on tärkeä. Kiinteistöjen myynti viedään nyt kaupunginhallitukseen, joka päättää asiasta itsenäisesti hallintosääntöön perustuen hallinto-oikeuden päätöksen mukaisesti, mutta heillä on nyt kuitenkin tiedossaan myös valtuuston kanta asiaan. Onni ehkä onnettomuudessa.

Kiinteistöjen myynti puhututtaa varsin paljon. Teen hyvin yksinkertaisen rautalankamallin suuntaa antavilla luvuilla asiasta hyödyntäen esimerkkinä päätettäväksi tulevaa pelastusaseman mahdollista myyntiä:

Heillä on nyt kuitenkin tiedossaan myös valtuuston kanta asiaan.

a) Kiinteistöstä tulee tuloja noin 600 000 euroa vuodessa, josta vähennetään kiinteistön ylläpitokulut 200 000 euroa vuodessa. Voittoa 400 000 vuodessa? Joidenkuiden mielestä tähän minun pitäisi lopettaa kirjoittaminen.

b) Kaupungilla ei ole kiinteistökohtaisia lainoja, mutta pelastusasema on täysin lainalla rakennettu, ja kaupungin lainamäärän ollessa lähes sata miljoonaa euroa voitaneen todeta, että pelastusaseman osalta lainaa on vähintään jäljellä sen tasearvon verran eli viisi miljoonaa euroa.

Lainasta maksetaan korko. Esimerkiksi koron ollessa yksi prosentti, kulu on 50 000 euroa vuodessa. Lisäksi kiinteistön kunto laskee käytön myötä, ulkopuolisen selvityksen mukaan pelastusaseman osalta miltei 200 000 eurolla vuodessa. Omistajan olisi hyvä varata tämä vuosittaisiin korjauksiin tai kerryttää pottia suurempaan peruskorjaukseen.

Minulle on sanottu, että ”nämä ovat vähän tällaisia kirjanpidollisia eriä, eivätkä reaalitaloutta, eikä näitä pidä ottaa mukaan tarkasteluun”. En ole vielä tähän mennessä koskaan tavannut sijoittajaa, joka ei tuottoa arvioidessaan ota huomioon kuluja (lainan korko), joilla tulo saadaan ja sijoituksen arvon kehittymistä (mm. kiinteistön kunto).

c) Niin se viiden miljoonan laina. Sitäkin pitäisi lyhentää? Jos sitä lyhennetään täysimääräisesti a-kohdan tuloilla, siihen menee 12 vuotta. Aika, jolloin kiinteistössä on edessä erittäin suurella todennäköisyydellä peruskorjaustarpeita ja vuokrasopimuksesta pääsee vuokralainen irti. Tätä kutsutaan yleisesti kiinteistöriskiksi.

Vanhana maakuntajohtajana, jonka alaisuudessa pelastuslaitos toimi ja joka on solminut saman suuntaiset vuokrasopimukset kaikkien kuntien kanssa, toteaisin vain lyhyesti, ettei tämä ole sattumaa. Tässä ei kyllä ole huomioitu b-osan kuluja, vaikka mielestäni pitäisi.

Esitän pelastusaseman osalta kaupunginhallitukselle myyntiä. Myynnissä saataisiin hillittyä kaupungin lainamäärän kehittymistä, poistot tuloksesta ja kiinteistöriskit kaupungin sylistä pois. Kohtalon suomaa sattumaa lienee, että valtuuston jo sitovien päätöksien mukaan ensi vuonna kaupungin lainamäärää lisätään 15 miljoonaa euroa, joka on varsin lähellä summaa, joka sote-kiinteistöstä ja pelastusaseman myynnistä saataisiin.

Tuloja menetettäisiin kyllä, mutta jätän edellä mainittujen lukujen pohjalta lukijan pohdittavaksi, millainen ”pisnes-mahdollisuus” kaupungilta jää käyttämättä. Samoin jätän lukijalle mietintään sen, millainen menestystarina suomalainen kunnallishallinto on ollut kiinteistöhallinnoinnin ja -sijoittamisen saralla, ja jos yllätyksiä on tullakseen, ovatko ne pääosin olleet positiivisia?

Kirjoittaja on Heinolan kaupunginjohtaja.