Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Mielipide | Eikö kaupungilta todella löydy rahaa päiväkodin remonttiin?

Haluaisin ottaa kantaa Jyrängön päiväkodin lakkauttamissuunnitelmiin. Asiassa ei ole kuultu lasten vanhempia, päiväkodin henkilökuntaa eikä kaupunkilaisia. Kuulostaa siltä, että päätös tehdään ainoastaan sen perusteella, mikä näyttää hyvältä paperilla ja teoriassa ajattelematta asiaa lainkaan käytännön kannalta.

Jyrängön lapset on tarkoitus siirtää Elämänkaaritaloon ja perhepäivähoitajille. Elämänkaarikaaritalohan olisi etäisyyden puolesta lähin päiväkoti Jyrängöstä, etäisyys noin 1,7 kilometriä, mutta jos lapsimäärät tästä vielä nousevat, kaikki eivät mahdu sinne.

Autottomille tämä vaihtoehto olisi kauhistus, julkinen liikenne ei kulje Elämänkaaritalolle. Talviaikaan sinne olisi mahdottomuus kulkea jalkaisin, pyörällä tai vastaavilla, jos katuja ei ole aamuisin ehditty auraamaan. Tämä tilanne on jo Jyrängön kaduillakin talvisin todettu toisinaan, että aamukahdeksalta kadulla on pohkeeseen asti lunta.

Perhepäivähoidossa hoitajan ollessa sairas, lomalla tai vapaapäivällä lapsi viedään varahoitopaikkaan eli päiväkotiin. Vaikka on todella hieno asia, että perhepäivähoitajat kuuluvat nykyisin työaikalainsäädännön piiriin, itse perhepäivähoitoa kokeilleena huomasin hoitajan tasausvapaiden, sairastelun ja parin kuukauden mittaisen kesäloman tuottavan melko haasteellisia hetkiä arjen sujumiseen.

Toki meillä on Elämänkaaritalon ja perhepäivähoidon lisäksi valmistumassa uusi Sinilähde-talo ja uusi hieno Kailas-talo, joka on täysin toisella puolella kaupunkia. Lisäksi näissä isoissa taloissa ryhmäkoot ovat väistämättä suurempia lupauksista huolimatta, ja niin tutkitusti on myös lasten huonovointisuus.

Autottomille tämä vaihtoehto olisi kauhistus, julkinen liikenne ei kulje Elämänkaaritalolle.

Kulku näihin olisi hyvin epäkäytännöllistä ja toisi tuntuvasti lisää täysin turhaa aamuliikennettä ja -ruuhkaa, kun ihmiset ajelevat edestakaisin halki kaupungin lapsiaan viemässä. Autottomille kulkeminen sekä Sinilähde-talolle että Kailas-talolle olisi hyvin hankala vaihtoehto.

Esimerkiksi julkinen liikenne ei kulje Jyrängöstä kumpaankaan näistä kohteista kuin kerran tunnissa, joten se ei toimi aikataulullisesti työssä käyvälle ihmiselle. Etäisyyttä Sinilähde-talolle Jyrängöstä on nelisen kilometriä ja Kailas-talolle kolmisen kilometriä, aikamoinen matka päiväkoti-ikäiselle lapselle taittaa jalkaisin, pyörällä, rattailla tai vastaavalla.

Saati sitten ajatus siitä, että Jyrängön koulukin lakkautettaisiin – lapset joutuisivat kulkemaan koulumatkansa halki kaupungin suuntaan tai toiseen, joko Sinilähteelle tai Kailaalle, jos autokyyti kouluun ei ole aina mahdollista. Tämä taas lisää tuntuvasti riskejä ja vaaran paikkoja pienille ihmisille.

Oikeutusta tälle olisi hyvin vaikea löytää ottaen huomioon, että tällä hetkellä käynnissä olevassa Siltakadun remontissakin yksi näkökohta oli lasten koulumatkan turvallisuus.

Päiväkodista on laadittu laaja kuntotarkastus ja sisäilmatutkimuksia. Päiväkoti on valmistunut 1977, ja sitä on perusparannettu 1995–1996. Toki korjattavaa rakennuksesta löytyy, mutta kerrankin meillä olisi talo, jossa ei raporttien mukaan ole home- tai kosteusongelmaa. Pitääkö se ainoastaan ikänsä puolesta julistaa toivottomaksi tapaukseksi?

Huomionarvoista on, että valtaosa Heinolan kerros- ja rivitaloista on 1970-luvulla rakennettuja. Silti niihin tehdään hyvinkin hinnakkaita remontteja ja peruskorjauksia. Hyvin harvoin täällä vanhoja kerrostaloja puretaan. Siihen nähden päiväkodin remontin ei luulisi olevan kohtuuton vaihtoehto.

Voiko todella olla niin, että rahaa päiväkodin remonttiin ei kaupungilta löydy? On aika huono perustelu vedota kaupungin heikkoon taloustilanteeseen ottaen huomioon, että tämän kaupungin kadut kaivetaan auki joka vuosi perusteellisesti milloin mistäkin, ja saimmepa hienot näköalaportaatkin turistinähtävyydeksi isolla rahalla.

On erikoista, että kaupungin ulkoista imagoa ja ulkonäköä parantaviin remontteihin tuntuu riittävän rahaa pohjattomasti, mutta tässä kohtaa ne rahahanat menevät kiinni, kun on kyse omien kaupunkilaisten, lasten ja perheiden hyvinvoinnista.

Kirjoittaja on kolmevuotiaan lapsen autoton yksinhuoltajaäiti Jyrängöstä.